864. Aikansa kaikella

Tuo kumma vastustus on tosiaan poissa – ja jotain uutta näkymää on auennut, vaikka vielä ihmettelenkin oven toisella puolella maisemia.

Continue Reading

861. Kunhan et kesken heitä…

Ylivoimaiselta tuntuvan uhkan edessä tapahtui kaksi asiaa: Rakennus pysähtyi hetkeksi, kun muurin puolustamisesta tuli ykkösasia. Toiseksi, luen riveiltä myös rakentajien epätoivon: tästä ei tule valmista, urakka on meille liian iso!

Continue Reading

Ei se Betlehemiin vain jäänyt!

Jumalan kutsu – koviakin kokeneelle on ylös, eteenpäin, elämään Hänen muuttamaansa elämää, loistamaan Hänen kirkkauttaan, joka ylittää kaikki olosuhteet.

Continue Reading

Mihin me sitä uskoa tarvitsemme?

Olen tämän viikon aikana livenä kokenut sen, kuinka vastustuksen parastaan pistäminen onkin juuri tilanteiden eteenpäin menemiseksi, myös minun parhaakseni.

Continue Reading

Luottamus epävarmuudessa

Elämää, ihmisiä, erilaisia tilanteita kohdanneena vetää välillä tosiaan hiljaiseksi: Kunpa uskaltaisimme kurkistaa jakeiden ja ”oikean uskomme” takaa kohtaamamme ihmisen tilanteeseen ja kysyä, mitä Jeesus tekisi…

Continue Reading

Täydellistä!

Kun tämän näkökulman ymmärrämme, seuraus on meidänkin elämäämme lepo. Hän on läsnä joka hetki.

Continue Reading

Syvyys huutaa syvyydelle – Sielu turvautuu Auttajaansa

Psalmit olemme tottuneet tuntemaan tuntojen tulkkina. Kahdessa edellisessä kirjoituksessani olen viitannut railakkaankin oloiseen ylistysreseptiin, jonka löydämme monistakin psalmeista. Tämänkertaisesta psalmista emme ensi silmäyksellä löydä ylistystä, vaan murehtimisen, levottomuuden ja masennuksen. Löydämme psalminlaulajan lohduttautuvan koskien pauhatessa Jumalan huolenpidolla ja tsemppaavan itseään olemaan vaipumatta syövereihin. Jotta ymmärrät, mitä kirjoitan, lue Psalmi 42…

Continue Reading
%d bloggaajaa tykkää tästä: