Ylistyslaulu yön pimeydessä

Ylistys ei ole elämän vastamäkien tai vaikeuksien poisselittämistä, silmien ummistamista kärsimykseltä tai kauheudelta tai elämän rosojen silottamista; se on näiden asioiden katselemista uudesta näkökulmasta, sen tunnustamista, että Kristuksessa pimeyteen on tullut valo, epätoivoon toivo, kuolemaan elämä, vihaan rakkaus, tappioon voitto.

Tarkennus pielessä

Kovat elämän kokemukset voivat saada meidät tuollaiseen häiriötilaan. Tunnemme menettäneemme elämämme ohjat – tai emme jaksa luottaa itseemme, vaan ikään kuin luovumme elämämme ohjista. Joskus nuo elämänkokemukset ovat olleet omiaan saamaan aikaan näkemyksen, jonka mukaan meistä ei ole mihinkään (tai tiettyihin asioihin, mitä ikinä ne kulloisessa ympäristössä ovatkaan). Erityisesti narsisti tai narsistisuuteen taipuvainen yksilö (ja [...]

Meheviä mustikoita ja Herran läheisyyttä

Muutama päivä sitten kävin poimimassa mustikoita. Parin viikon helteinen ja sateeton jakso on näännyttänyt ruohikon ja kuivattanut kuivimmilla paikoilla mustikatkin "pystyyn". Poikkesin läheiselle rinteelle katsomaan "kaiken varalta" sattuisiko sieltä löytymään mustikoita, kun olin ehtinyt jo tyhjentää läheisen korven suurimmista mustikoista. Yllätykseni oli melkoinen: Rinteessä kasvoi pulsia, meheviä mustikoita. Rinteestä huolimatta vesi oli lähellä maan pintaa [...]

Syvyys huutaa syvyydelle – Sielu turvautuu Auttajaansa

Psalmit olemme tottuneet tuntemaan tuntojen tulkkina. Kahdessa edellisessä kirjoituksessani olen viitannut railakkaankin oloiseen ylistysreseptiin, jonka löydämme monistakin psalmeista. Tämänkertaisesta psalmista emme ensi silmäyksellä löydä ylistystä, vaan murehtimisen, levottomuuden ja masennuksen. Löydämme psalminlaulajan lohduttautuvan koskien pauhatessa Jumalan huolenpidolla ja tsemppaavan itseään olemaan vaipumatta syövereihin. Jotta ymmärrät, mitä kirjoitan, lue Psalmi 42 kokonaisuudessaan. Psalmisti kaipaa Psalmissa Jumalan [...]