Skip to content

Avainsana: Seurakunta/Church

Kun Kalle katui uskoaan

Haluaisin kertoa Kallelle, Kallen kavereille ja Kallen kaltaisille, että on olemassa rakentavaa uskoa. Se ei ole tuollaista uskottelu-uskoa, joka Kallelle on markkinoitu.

Tulikivenkatkua

Surullista tämä tulikivenkatku on myös sen vuoksi, että tuollainen tulikivenkatku on omiaan karkottamaan ihmiset luotaan. Lopulta on vain itseään viimeisinä valittuina voideltuina pitämien joukko, jotka manaavat vihollisiaan vielä paatin käännyttyä […]

Lohdutus

Hengellisessä kentässä siipeensä saaneita ihmisiä kuunnellessani kuulen liian monta kertaa sen, että ei – yksinkertaisesti ei – voi luottaa. Ensin tämän siipeensä saaneen luottamus on petetty yhteisössä, johon hän luottanut. […]

Käki ja kananpoika (osa 2 – itse asia)

Edellisessä kirjoituksessani viittasin siihen, mikä saa minut suuttuneeksi, surulliseksi – jopa vihaiseksi. Se, että näen, että asiat eivät mene oikein. Kirjoitin myös siitä, kuinka rakkautemme, anteeksiantamisemme, toisen posken kääntämisemme ja […]

Käkiä ja kananpoikia (osa 1 – johdanto)

Prologi Useimmat blogini lukijat eivät ole nähneet minua ”livenä”. Siksi pieni selitys ennen kuin menen itse aiheeseen. Useimmiten ihmiset ympärilläni tuntevat ja näkevät minut iloisena. Asiat saavat olla aika lailla […]

Voideltu (kauhu)skenaario

Tämän kertainen kirjoitukseni on varoittava esimerkki niistä vaaroista, joihin voi joutua ulkoistamalla henkilökohtaisen (uskon)elämänsä voideltuina itseään tituleeraavien käsiin. Tituleeraaviksi heitä nimitän sen vuoksi, että oikeasti voideltu ja oikea voitelu ei […]

Summausta matkalla

Tälle päivälle olin varaillut kirjoitusta ”Lukitsetko vastauksen” – Siirrän tuon kirjoituksen myöhemmäksi. Tänään vietän hetken kosmisen yksinäisyyden teeman äärellä. Taannoisessa kirjoituksessani viittasin kosmisen yksinäisyyden tunteeseen, joka lienee tuttu tunne ellei […]

Kultaa ja kunniaa

Yksi tänään kirkoissamme luettavista teksteistä on 1. Tess. 4: 1-8 ”Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran […]

Ei edes kilon paloina

Hölmöintä mitä voimme tehdä on ostaa tyhjä pakkaus! Sekin on mahdollista myös meidän aikamme hengellisyydessä. Tuote ei vastaakaan luvattua. Parantajalla ei olekaan parantumista (matka)laukussaan. Hän täyttää ihmiset tyhjillä toiveilla – […]

Jumalan rakkauden siirtoliikkeitä

Kiitos siitä Hänelle, joka ei savuavaakaan kynttilää/lamppua (osaa öljylamppukin savuttaa...) sammuta, vaan mieluummin hoitaa asian niin, että puhdistus tuottaa tehtävänsä ja valo on juuri niin kirkas kuin uudessa lampussa tai kynttilässä.

Ugh – Suuri Auktoriteetti on puhunut

Jumala haluaa vapauttaa totuuteen. Jumala ei vaienna puhuvaa suuta. Hän ei tukahduta itkua, joka tulee tuskasta tai pelosta. Jumala ei halveeraa sen takia, että huomaa jonkun olevan heikoilla.

316. Tinttivaara

Miten on meidän laitamme? Hyväksymmekö matkakumppaneiksemme, seurakuntaamme, rukouspiiriimme tällaiset ihmiset? Entä hyväksymmekö lahjakkaan ja armoitetun- vai teemmekö näille molemmille "tuohikottilaistinttien" tapaan?

Kosmista yksinäisyyttä

Irtaantujan kynästä En tiedä yksinäisempää hetkeä kuin se, kun irrottautuu tiiviistä uskonyhteisöstä. Vaikka samanmielisiä ihmisiä ympärillä olisikin, on konkreettinen irtaantuminen aina tehtävä yksin. Kuolinhetken yksinäisyys lienee lähin vertauskohta: kuolemasi hetkellä […]

159. Kaitsemisesta…ja paimentamisestakin vähäsen

”´Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee […]

Sooloja ja yhteissoittoa

Seuraavien jakeiden tulkinta vaihtelee sen mukaan, mikä käsitys seurakunnalla/yhteisöllä/ kirkolla on armolahjoihin, armoituksiin/(seurakunta)virkoihin. En kirjoituksissani lähde taittamaan peistä virka- tai muusta vastaavasta kysymyksestä, vaan keskityn jakeiden ”ideaan”. Tavoitteena on (lukisin […]

%d bloggaajaa tykkää tästä: