Ylistyslaulu yön pimeydessä

Ylistys ei ole elämän vastamäkien tai vaikeuksien poisselittämistä, silmien ummistamista kärsimykseltä tai kauheudelta tai elämän rosojen silottamista; se on näiden asioiden katselemista uudesta näkökulmasta, sen tunnustamista, että Kristuksessa pimeyteen on tullut valo, epätoivoon toivo, kuolemaan elämä, vihaan rakkaus, tappioon voitto.

Kuka sinä oikein olet?

Eilen juttelin erään ystäväni kanssa puhelimessa. Pohdimme siinä myös syntyjä syviä, sitä miten erilainen oma kuvamme itsestämme voi olla kuin toisten kuva meistä. Tämä ero voi olla niin päin, että vähättelemme itseämme ja lahjojamme, kun taas muut arvostavat. Ero voi olla niinkin päin, että muut mitätöivät meitä. Usein edellä mainittu on suoraan tai välillisesti seurausta [...]

Enemmän kuin fysiikkaa

Luin tuttuun tapaan urakalla Blogitaivas -blogia. Huomioni kiintyi T.A. Laakson kirjoitukseen Tekoja vai mytologista filosofiaa, joka alkoi kuvauksella alkavasta syysflunssasta. Ehkä huomioni blogilistassa osui juuri tuohon kirjoitukseen sen vuoksi, että syysflunssa on näyttänyt tekevän asuinsijansa minuunkin. Lenkkeily jäi haaveeksi - samoin tarttuminen blogihaasteen horisonttitarinaan (horisontti oli harmaa ja itsellä olo sellainen, että kamera pysyi kotona). [...]