Skip to content

Avainsana: Ilmestyskirjan äärellä

Podin pitkään eskatologiaintoleranssia – kaikki lopunaikoihin liittyvä pohdinta sai minut perääntymään. Tämä johtui siitä, että yhdessä elämäni mutkassa sain yliannostuksen lopunaikoja koskevaa opetusta. Usein opetukseen liittyi uhkaava sävy: Ellen ole sellainen ja sellainen, minä jään vaivan aikaan. Tulevat ahdistukset ja vainot pelottivat minua.
Eräänä päivänä vuosia sitten hätkähdin, kun mieleeni putkahtivat Jeesuksen sanat: ”Kun näette tämän kaiken tapahtuvan, nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne hetki on lähellä.” Ymmärsin, että kristitylle lopunaika ei olekaan pelottava, vaan pikemminkin vapauttava kokemus.
Moneen otteeseen olen viitannut pyristelyyni pois äärikarismaattisesta yhteisöstä, jossa yhtenä merkittävänä sivuojuonteena oli keskittyminen myös ns. lopunaikoihin. Tähän pyristelyyni liittyi myös opillinen kriisi, jonka jälkeen Raamattukin avautui eri tavoin – entisen tulkintakehyksen sijaan pystyin löytämään sieltä uusia, (minulle) ennen löytämättömiä, ulottuvuuksia.
Yksi näistä ulottuvuuksista oli Ilmestyskirjan sanomat seitsemälle seurakunnalle.

Jumala visiitillä

Viivyn edelleen Jumala käy kirkossa -kirjan äärellä. Sinällään mielenkiintoinen kirja, että se kunnioittaa erilaisia kirkollisia viitekehyksiä. Jumalan vierailu kirkossa ei tarkoita vain Jumalan vierailua jossain tietyssä kirkossa, vaan kirjan kirjoittaja […]

Tuottelias seurakunta

enetelmät muistuttavat enemmän ´tai chitä´kuin raamatullista eksorkismia! Asuntoja kun aletaan kiertää "fiilistellen" ja "kuunnellen", missä esineessä henki piileskelee ja kootaan pihalle rovio, jossa poltetaan lasten leluja, huonekaluja, koriste-esineitä, perintökalleuksia, jne. Asunnon omistajaa pyöritetään ympäri myötä ja vastapäivään ja juuria katkotaan, jne.

Kolkutuksia

Laodikealaiset pitivät itseään itseriittoisuudessaan malliyksilöinä - jopa siinä määrin, että tulivat sulkeneeksi Herran itsensä ulkopuolelle. Seurakunta oli kuin sadussa keisarin uusista vaatteista; muut näkivät kyllä, etteivät asiat olleet kunnossa, keisariparka uskoi itsekin olevansa vaatetettu - ja hovi pönkitti kuuliaisuuttaan tuota uskottelua.

56. Ylpeys ja hairahdus

--juuri itseriittoisuudessaan Laodikean seurakunta oli tarvitseva, viheliäinen; rikkaudessaan köyhä; siiinä, että se kerskasi hengellisestä näkökyvystään ehkäpä ilmestyksisään ja armolahjoista, sokea ja alaston.

Minä tiedän – sanoo Jumala

Johdanto Ajatuksia Ilmestyskirjan äärellä ei ole perusteellinen eksegeesi. Enemmänkin tavallisen raamatunlukijan ajatuksia, jotka ovat syntyneet, kun olen peilannut hengellisen kentän ilmiöitä Ilmestyskirjan lukujen 2-3 sanomaa vasten.  Tässä kuitenkin muutamia näkökulmia. […]

%d bloggaajaa tykkää tästä: