Ylistyslaulu yön pimeydessä

Ylistys ei ole elämän vastamäkien tai vaikeuksien poisselittämistä, silmien ummistamista kärsimykseltä tai kauheudelta tai elämän rosojen silottamista; se on näiden asioiden katselemista uudesta näkökulmasta, sen tunnustamista, että Kristuksessa pimeyteen on tullut valo, epätoivoon toivo, kuolemaan elämä, vihaan rakkaus, tappioon voitto.

Armo – surunkin keskellä

Isäni soitti tänään ja kysyi, olenko tiennyt, että hyvä ystäväni, Pirjo, on kuollut. Ikäiseni 41-vuotias nainen. Syöpä oli vienyt viikoissa. Hiljaiseksi vetää. Monestakin syystä. Olen useaan otteeseen hämmästellyt vastaavien uutisten edessä oikeastaan yhtä asiaa, sitä minkä kumman takia itse olen selviytynyt niin monesta. Kahdesta kolarista, muutamasta läheltäpiti -tilanteesta, kasvaimesta, ... Elämä oikeasti on armoa. Ja [...]