Mitä pitäisi ajatella (taas tästä) skandaalista?

Jälleen yksi skandaali tunnetun, kristillisen julistajan elämässä. Tapahtuu se, minkä perään blogissani säännöllisin väliajoin huhuilen: Totuus tulee julki. Pitäisikö sanoa: Niinhän siinä sitten kävi... Johan minä sanoin... Vai ... olla murheissaan ja rukoilla... Itse kallistun toisen vaihtoehdon puoleen: Jokainen Jumalan valtakunnan työntekijä on kallisarvoinen omalla paikallaan. Kenenkään etu ei ole, että hänelle käy jotain, mikä romuttaa [...]

Pieni kirja – paljon painavaa asiaa

Käsissäni on kulunut Pieni kirja Jumalasta. Käteenmahtuvat 105 sivua Tuomo Mannermaan1) tekstiä. Pieni kirja - paljon pohdittavaa. Yliopiston tenttikirja muuten. Osoitus siitä, että yliopistomaailma ei välttämättä tee kuivaa, hengetöntä teoreetikkoa eikä kaikkeen kriittisesti suhtautuvaa, Hengen elämän torppaavaa ilonpilaajaa. Näin olen joskus kärjistäen kuullut väitettävän. Arvioiva asioiden käsittely kuuluu asiaan. Se ei kuitenkaan sulje pois esimerkiksi [...]

Vapaa

Ihmisinä voimme sitoa toisemme tuomioon. Voimme sanoa, ettei “siitä kuitenkaan mitään tule”. Voimme kantaa toiselle katkeruutta ja päättää olla antamatta anteeksi. Ja joissain tapauksissa yrittää “pidättää” Jumalan anteeksiannon. Tai voimme yrittää määritellä jonkun elämää sitomis/päästämisrukouksilla, tms. Kuten tuo yllä oleva kohta osoittaa: Kun Kristus avaa anteeksiannon oven ja/tai uuden mahdollisuuden elämässämme, mikään ei tee sitä [...]

Totuus

Pietarin pääsiäinen oli yhtä vuoristorataa. Vähän niin kuin hänen tunteensakin. Pietari oli äärilaitaihminen. Innostuva - ja pian lannistuva. Voittoisa ja pian pakoon pötkivä. Jeesus uskoi koko ajan Pietariin. Jeesus näki, että Pietari olisi se kallio, jonka varaan Hän pystyisi rakentamana kirkkonsa. Pietari oli timantti - särmineen kaikkineen. Timantti tarvitsi runsasta hiomista, että sen särmät loistaisivat [...]

Minä selvisin!

Toivoisin kuitenkin, että me ihmiset olisimme niitä parantavia peilejä, jotka pikemminkin voimaannuttaisimme ihmisiä lähellämme kuin saattaisimme heitä peilitalon tapaisesti yhä syvempään hämmennykseen itsestään – ja että seurakuntamme voisivat olla näitä parantavia yhteisöjä!