Skip to content

Avainsana: Aito usko/True Faith

Näennäisesti puhdasta?

Purossa oleva vesi on puhdasta – näennäisesti. Samaan tapaan näen hengellisen kentän. Surullista. Hämmentävää. Aihepiiriä liipaten ovat syntyneet blogin reilu 1200 kirjoitusta. - Tässä linkkejä niistä muutamiin.

Miltä Elämä tuoksuu?

Pauliina, sinä tuoksut ihan mummolalta. Hämmennyin pahanpäiväisesti. En ymmärtänyt aluksi ollenkaan, mitä oppilas tarkoitti. Mietin todenteolla, miltä mahdoin tuoksua. Sitten ymmärsin: Lähestyimme joulua. Minä taas käytin eteeristä öljysekoitusta, jossa oli […]

Uskon selviytymisohje

Kysymyksistä päällimmäisiä myös: Mihin voi enää uskoa, kun uskottavimmaltakaan kuulostava tai näyttävä, ei ollut uskomisen arvoinen?

Mitä pitäisi ajatella (taas tästä) skandaalista?

Jälleen yksi skandaali tunnetun, kristillisen julistajan elämässä. Tapahtuu se, minkä perään blogissani säännöllisin väliajoin huhuilen: Totuus tulee julki. Pitäisikö sanoa: Niinhän siinä sitten kävi… Johan minä sanoin… Vai … olla murheissaan […]

Aitoa vai epäaitoa? – Siinä kysymys

Blogi on saanut alkunsa uskon pohdinnasta: mikä on aitoa mikä on epäaitoa Monet kirjoituksista liippaavat aihepiirejä: Raiteiltaan suistunut karismaattisuus: Suuren osan aikuisiästäni olen viettänyt erilaisissa karismaattisissa yhteisöissä.   Olen kohdannut […]

Vettä aidosta lähteestä

Samaan tapaan näen hengellisen kentän. Jumalalta lähtevä on lähtökohdiltaan puhdasta ja kaunista; ihminen tuo siihen mukanaan mutkat ja muhkurat.

Totuutta ja harhaa

Harha ei ole - niin kuin monet uskovat - totuuden vastakohta. Useimmiten se on jotain monisyisempää.

Aito ennallistaminen

Aitoa ennallistamista ei ole ilman perinpohjaista totuutta. Kysymys on samasta kuin jos yrittäisimme tehdä ruostepaikkaista ottamatta jokaista ruostepilkkua kiinni. Jos niin teemme, ruoste pukkaa läpi.

Ylistyslaulu yön pimeydessä

Ylistys ei ole elämän vastamäkien tai vaikeuksien poisselittämistä, silmien ummistamista kärsimykseltä tai kauheudelta tai elämän rosojen silottamista; se on näiden asioiden katselemista uudesta näkökulmasta, sen tunnustamista, että Kristuksessa pimeyteen on tullut valo, epätoivoon toivo, kuolemaan elämä, vihaan rakkaus, tappioon voitto.

Kirkkautta kuvaamassa

Aiheen äärellä olen havainnut ongelmallisen ilmiön, joka vääristää kuvaamme ahaa -elämyksien ja keidashetkien esiintymisestä. Uskontodistuksemme liittyy usein näihin hetkiin. Harva kertoo pilvisistä ja pimeistä päivistä - aivan niin kuin minäkään en meinaa pilvistä ja pimeydestä kuvattavaa löytää...:"Blaah, kaikki on niiiiiiiiiiin harmaata - ketä kiinnostaa?"

Välttämistä ja kritiikin pakoilua

. Miksi vihjailun sijaan ei avata avoimesti kaikkia kaappeja ja komeroita ja näytetä, ettei siellä ole mitään asiatonta. Silloin kun asiaa vähätellään ja/tai katse suunnataan jonnekin muuanne, kysymys on asian välttämisestä ja kritiikin pakoilusta.

%d bloggaajaa tykkää tästä: