Omatoimimatka (osa 10): Haifa & Karmel

Päivään sisältyy virallinen edustustehtävä. Paikkakunnallamme toimii Idänpelto ry:n kirpputori, joka kuukausittain tukee Haifassa toimivaa Return to Zion -hyväntekeväisyysjärjestöä.

Ennen lähtöä pohdimme, mitä oikein voisi viedä ”meniäisiksi”. Jotain suomalaista ja jotain, mikä ei tuottaisi ongelmia turvatarkastuksessa. Päädyimme maaseutupitäjässä hierimeen. Perinnettä ja paikallista käsityötä. Turvatarkastuksessa oli laukkuni tutkittu perinpohjin. Hierin saapui maahan – rusetit vähän vinossa.

Varsinaisen vastuuhenkilön ollessa matkoilla, saimme oppaaksemme ”Olegin”, joka kierrätti meitä keskuksen keittiössä, kokoussalissa ja tv-studiossa.

Autokauppojen ja -korjaamoiden sekä kerrostalojen välissä sijaitsevassa keskuksessa päällimmäisenä kuuluu venäjä. Monet maahan muuttavat venäjän juutalaiset ovat löytäneet keskuksesta tukea haastavaan alkuun uuden kielen ja kulttuurin keskellä. Kylminä talvina jaetaan vaatteita ja huopia, ruokaa kaikkina vuodenaikoina sitä tarvitseville. TV-aseman lähetyksiä seuraa internetin kautta 20 000/ lähetys.

Itse Haifaan emme tutustuneet sen enempää. Auton ikkunasta kuvasin Bahai-puutarhan. Jatkoimme Karmelille.

Haifa.jpg

Reitti Karmelille kiemurteli druusikylien kautta. Internetin kautta Israeliin tutustuessani löysin lämpimiä suosituksia: Alueen kylät ovattutustumisen arvoisia. Druusit elävät mielellään omissa oloissaan ja rakensivat rauhaa kaikkien kanssa. Heitä kehutaan ystävällisiksi ja auttavaisiksi. – Matkamme alussa kertomani terroriteon uhrit olivat nimenomaan druusialueelta.

Druusien ystävällisyyteen joudumme turvautumaan useaan otteeseen suunnistaessamme kapeiden teiden ja pienten kylien läpi.

Karmelia lähestyessämme hämmästelemme picknikillä olevia ihmisiä. Sisäisen moralistimme suuttumus kasvaa entisestään, kun Karmelin laella olevan luostarin ohjeista piittaamatta ihmiset soittavat kovaäänistä musiikkia ja näyttävät peräti leiriytyneen vuorelle.

Vetäydymme hetkeksi kirkon suojiin. Kastetilaisuus on alkamaisillaan. Muutaman vuoden ikäinen kastettava ei meinaa jaksaa olla aloillaan eikä juhlaväki hiljaa. Pappi jutustelee porukalle, ja viimein saadaan aikaan hiljaisuus.

Luovun kuokkavieraan roolistani ja lähden kuvaamaan luostarin puutarhaa. Yhtäkkiä kuulen naurua ja puhetta:

We are here! (Me olemme täällä)

Kaksi nuorta huomaa tilaisuuden tulleen päästä kuvaan.

Luostarin portinvartija kertoo meille, että on profeetta Eliaan muistopäivä. Kaikki kynnellekykenevät alueet kristityt tulevat vuorelle juhlistamaan päivää. Useat yöpyvätkin vuorelle. – Tämä selittää suomalaista pikkujoulua muistuttavan tunnelman. Nimittäin takseja alkaa vuorella olla jonoksi asti.

Me suomalaiset varmasti juhlisimme hillitymmin. Täkäläiset tanssivat ja laulavat jotain, mikä muistuttaa meikäläistä letkajenkkaa. Portinvartija kehottaa liittymään tanssivaan joukkoon. – Pidättäydyn kuitenkin kuvaajan roolissa.

Yksi pöytäseurue kutsuu meidät aterioimaan. Näin pääsemme tutustumaan paikalliseen makumaailmaan. – Jutustelu käy hyvin englanniksi.

Paluumatkalla pohdimme: Miten merkillisessä kaikista matkapäivistämme osuimme juuri tänä päivänä Karmelille? – Jälleen kerran omatoimimatkailu osoitti ylivertaisuutensa. <3

KarmeL.jpg

Pääsemme tutulle parkkipaikalle Tiberiaassa. – Haistamme savun hajua ja tunnemme kuumuuden. Iso roska-astia on tulessa. – Vuokra-automme on turvallisen matkan päässä, mutta huomaamme aivan roska-astian vieressä auton. – Koetamme saada autossa istuvan nuoren kanssa sitä siirtymään, mutta eihän se onnistu. Autossa on automaattivaihteet ja avaimet ovat nuoren äidillä, joka on käymässä läheisessä kauppakeskuksessa. Onneksi äiti tulee paikalle ja auto säilyy palamattomana.

DSC_8846.jpg

 

 

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: