Uskomaton väkivallan perustelu

Uskomaton väkivallan perustelu

Viime päivinä lähisuhdeväkivaltaan liittyvät uutiset ovat seuranneet toistaan. Näin ollen palaan teemaan, josta olen paljon kirjoittanut.

Kirjoitin ”Debin” tarinasta artikkelissani Väkivallasta vapaa alueYou may read the story in English here.

Kun uskosta tulee väkivallan perustelu

Debin kohdalla väkivalta tapahtui syvästi kristinuskoa tunnustavassa perheessä. Uskosta oli tullut väkivallan perustelu sekä Debin puolisolle että Debille.

Itselleni nimenomaan tämän kuvion hahmottaminen on ollut vaikea pala. Miten se, mikä minulle peruslähtökohtaisesti on merkinnyt hyvää, rakentavaa ja eteenpäin vievää, tuleekin osaksi elämää tuhoavaa vallankäyttöä?

Debillä on yhä vaikeaa sanoa, että hän on kohdannut väkivaltaa. Hänen miehensä tunsi Raamatun hyvin ja julisti kristillistä uskoaan rohkeasti. He opiskelivat Kirjoituksia  ja rukoilivat yhdessä. Heidän kodissaan kokoontui raamattupiiri. Tämän luottavaisen, Jumalaa pelkäävän julkisivun takana piileksi hallitseva luonto. Mies käytti vuosia murentaakseen Debin turvallisuuden tunteen ja omanarvontunnon.

Debin tarina kertoo, miten erilaisia rooleja väkivallan tekijällä voi olla.

”Asioita rikkoontui ympärilläni, minua peloteltiin, tunnepelejä pelattiin ympärilläni – veitsi oli kurkullani, ase otsallani,” Deb kertoo. ”Jopa Raamattua käytettiin aseena minua vastaan–”

Debin tarinassa löydän monet, monet kristityt puolisot:

— Minun on täytynyt tehdä jotain väärin, kun asiat eivät ole mallillaan suhteessa, jossa on Jumala mukana, eikö niin? Yritin niin kovasti olla jumalallinen… ja Raamattuhan sanoo, että minun pitää olla miehelleni alamainen. Ehkäpä Jumala haluaa minun kärsivän hieman, jotta minusta tulisi pyhempi. Sitä paitsi, ei se niin pahaa ollut. Eihän hän lyönyt minua kirjaimellisesti.

Todellinen syy

Vähin erin minulle on avautunut se, että ongelma

  • ei olekaan uskossa, vaan siinä, että tietyntyyppiset (usein narsistit tai narsismiin taipuvaiset) henkilöt näkevät uskossa hallinnan välineen. Ongelma siis
  • ei ole välttämättä usko sinänsä, vaan persoonallisuus(häiriö) uskon väärinkäytön takana.

Yhteinen nimittäjä on vallan ja kontrollin kohdistaminen toiseen ihmiseen.

Sanoo Yvonne DeVaughn, AVA:n (Evangelical Covenant Church -nimisen kirkon palvelutehtävä, joka ajaa väkivallan uhrien asiaa ja varustaa seurakuntia paikantamaan perheväkivallan) kansallinen koordinaattori. DEVaughn riisuu väkivallan tekosyistä:

Kysymys ei ole vihan hallinnasta – useinhan näet samaisen henkilön kykenevän hallitsemaan vihaa sosiaalisissa tilanteissa. Eikä kysymys ole myöskään huumeista, alkoholista, perimästä, biologiasta, hallitsemattomasta käytöksestä tai stressistä; kysymys on vallan ja kontrollin käytöstä toiseen ihmiseen.

Vastuutuksen aika

Kristittyinä voimme tehdä karhunpalveluksen, jos ymmärrämme väärin sen, mitä perheessä, jossa on väkivaltaa, tapahtuu. Voimme ylläptää tuhoisaa käytöstä, jos väärinymmärrämme Raamatun viestin.

Se että käskemme uhria alistumaan synnilliselle käytökselle (ja sitä väkivalta on, vaikka sitä ei suoraan sanota Uudessa testamenissa!!!) ei rohkaise parantumiseen, jonka Jumala, haluaa tuoda sekä uhrille että väkivallan käyttäjälle. Sen sijaan, se mahdollistaa väkivallan tekijän jatkavan tuhoisalla polullaan – ja perhe maksaa siitä hinnan. Paras vaihtoehto perheen kannalta pitkässä juoksussa on se, että väkivallan kehä katkaistaan ja väkivallan tekijä (!!!) johdetaan parannukseen (!!! – eikä vain katumukseen).

Erityisesti kristillinen avioliitto, jonka ymmärrämme pohjaavan RAKASTAVAAN Jumalaan ja Vapahtajaan, pitäisi olla väkivallasta vapaa alue – tai muutoin olemme heittäneet pois Jumalan, joka ON RAKKAUS.

Kuva ei liity aiheeseen. Kuva on otettu vanhojen suomalaisten sotilasasujen näyttelystä.

Aiheesta lisää mm. Väkivallalle ei ole tekosyitä

 

Vastaa