Skip to content

Rakastaako vai eikö rakastaa?

Kysymys on noussut täällä Suomessa mielenkiintoisiin mittasuhteisiin helluntailiikkeen Syyspäivien aiheen myötä. Se oli siis ”Rakasta maailmaa”.

Tästä voit lukea Syyspäivien isännän Pekka Havupalon ajatuksia aiheesta.

Vasta-argumentiksi nousee

Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti. 1 Joh. 2: 15-17

Itse ajattelen näin: on vissi ero rakastaa maailmaa siinä mielessä, että

  • hinkuaa kielletyn perään (se merkitys kreikan sanalla επιθυμια (epithuumia), joka suomeksi on käännetty himoksi on) kuin
  • rakastaa Jumalan sallimalla tai tarkoittamalla tavalla.

Pöyhkeilevä elämä viittaa itseriittoiseen ajatukseen, joka jättää Jumalan ja Hänen lainalaisuutensa pois laskuista (αλαζονεια [alazoneia] sisältää ajatuksen röyhkeästä ja sisällöttömästä itsevarmuudesta, joka luottaa omiin voimavaroihinsa ja häpeällisesti halveksii ja rikkoo jumalallisia lakeja ja ihmisoikeuksia; tyhjä oletuksesta, joka luottaa maallisten asioiden pysyvyyteen)

Johannes asettaa vastakkain maailman himoineen ja Jumalan tahdon tekemisen.

Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.

Ydinkysymykseksi muodostuu: Mikä on Jumalan tahto

1 Tim 2: 1-5 tuo ilmi Paavalin ajatuksen Jumalan tahdosta:  — että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Johanneksen kirjoittaman kuvauksen (keskustelu Nikodemoksen ja Jeesuksen välillä) mukaan pelastus ja usko liittyvät kiinteästi yhteen:

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.  Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

Jumalan tahto koko maailmaa kohtaan on pelastus – mutta meillä ihmisillä on tässä sananen sanottavana: Joko kyllä tai ei Jeesukselle.

Kyllä Jeesukselle – ei maailmalle?

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Kysymys kohdassa näyttää olevan: Minkä annamme elämäämme muotoilla. Englantilainen Expanded Bible selittää kohtaa seuraavasti:

Älkää olko tämän maailman [ajan] muotoilemia [mukautuko, olko painostettavissa muotoutumaan]; sen sijaan antakaa uuden tavan ajatella muuttaa itseänne [uudistua mieleltänne]. (Rom. 12: 2, EXP)

Seuraus mielen uudistumisesta on:

Silloin kykenette päättämään (erottamaan, testaamaan ja hyväksymään) mitä Jumala teiltä tahtoo [on Jumalan tahto]; tulette tietämään, mikä on hyvää ja miellyttää Häntä ja on täydellistä. (Rom. 12: 2, EXP)

Alamme suhtautua asioihin ympärillämme ”Jeesusta miellyttävästi”

Ehkäpä se kaikkein isoin asia, joka Jeesusta miellyttää, on, että saatamme ihmisen ja Jeesuksen kohtaamaan toisensa. On vissi ero kielletyn rakkauden ja Jumalan rakkauden välillä – ja samalla sen rakkauden välillä, jolla Hän haluaisi meidän lähestyvän elämänsä sotkenutta tai elämässään ahtaalla olevaa ihmistä.

Lue yksi tapauskertomus Usko menee läpi katon

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: