Hyvä palaa tekijälleen

Vuosien mittaan olen pitänyt monen monta hartautta tai aamunavausta. – Tässä niistä yksi, Youtubessa katsottavissa/kuunneltavissa.

Olin vastottain saanut ajokortin. Tallissa oli ajopeli, jolla pääsin ajamaan.

Olin saanut sydämelleni yhden nuoren auttamisen. Nuori oli pudonnut elämänsyrjästä. Liikkui seurassa, joka ei tehnyt hänelle hyvää.

Hain hänet joka viikko nuorten iltaan. Itselläni ei juuri tuloja ollut lukion ja jatko-opintojen välissä, joten auton bensatankki ammotti usein tyhjyyttään.

 

Niinpä taisi tuona iltanakin olla, kun tuvan ovelle koputettiin. Ovella oli hikinen ja hengästynyt mies, joka kysyi: Onko isä kotona. – Isä oli kyllä kotona, mutta navetassa lypsyllä, josta vieras päätteli, että kystäänpä toinen kysymys: Onko traktori kotona. – Saatuaan vastauksen, että traktori on kotona, mies kysyi: Osaatko ajaa traktoria.

Tottahan osasin. Olin jo muutaman vuoden kyntänyt ja muokannut peltoa, niittänyt  heinää ja ajanut säilörehua.

Vähin erin selvisi, että mies oli marjareissullaan onnistunut tipauttamaan autonsa metsätieltä ojaan eikä hän ollut saanut sitä takaisin tielle.

Siispä päristelimme traktorilla metsätielle. Traktorin avustamana auto nousi sukkelasti takaisin tielle ja mies pääsi lähtemään marjasaaliineen kotiinsa.

Mies kysyi, mitä ottaisin vaivanpalkkaa. Totesin, että en ota mitään – kun sitä ei koskaan tiedä, milloin itse tarvitsee apua.

Mies kuitenkin kaatoi kouraani kasan kolikoita kukkarostaan. Niistä kertyi summa, jolla pääsin mainitseman nuoren hakemaan nuorteniltaan.

14 vuotta myöhemmin ajoin töiden merkeissä aamutuimaan tutulla tiellä. – Hätkähdin, kun näin jonkun kävelevän tiellä. Jarrutin vaistomaisesti. Kuka nyt kenenkään päälle haluaisia ajaa. – Jarrutuskohdassa oli yllätyksekseni mustaa jäätä, ja auto alkoi heittelehtiä holtittomasti tien laidasta toiseen. Ihmeen kautta väistin yhden postilaatikkorivin ja koivukujan reunan. Auto päätyi kuin parkkeerattuna linja-autopysäkin kokoiselle puuttomalle alueelle tien pientareen ja kuusikon väliin.

Olin väistänyt tiellä törttöilevää hirvikoiraa – ja nyt olin paikassa, josta en omin avuin päässyt ylös – etenkään, kun jarrutuksen voimasta olivat auton eturenkaat kuoriutuneet pois vanteilta.

Hämmästykseni oli melkoinen, kun samainen mies, jonka olin taannoin pelastanut autoineen ojasta, pysähtyi paikalle. Työmatkalla hänkin. Kaivinkoneen kanssa.

 

Kaivinkoneella auto tuli tielle muitta mutkita. Sain kyydin läheisen kirkonkylän korjaamolle. Lopulta myöhästyin töistä vain kaksi tuntia.

Mitä tästä opin: Hyvä palaa aina takaisin. Muodossa tai toisessa. Ennemmin tai myöhemmin.

Raamatusta mieleeni nousee Jeesuksen antama mitä mainioin elämänohje: Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.

Tätä ohjetta kutsutaan kultaiseksi säännöksi ja se on arvostettu elämänohje ympäri maailmaa. Sen voisi kääntää myös näin

Älä tee muille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.

 

 

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: