Skip to content

Tossua toisen eteen!

Jos et tunne pelkoa tai epävarmuutta, et ole venynyt rajojesi ylitse tarpeeksi. (Henri Junttila)

1000 kilometriä selkeää?

Itse olen pitänyt varmana eteenpäinmenon merkkinä sitä, että kaikki on silmissäni niin valmista, että näen kerralla 1000 km:n päähän – ja tällainenhan on mahdottomuus! Edes kotka, jonka sanotaan näkevän kauas korkeuksistaan, ei kykene tuohon!

Eteenpäin menemiseen tarvitaan täsmälleen yksi asia: se, että pistän tossua toisen eteen. Jos en niin tee, pysyn paikoillani.

Olen miettinyt Raamatun henkilöistä niitä, jotka saivat Jumalalta erityisen lupauksen, kuten vaikkapa Aabraham. Hän eteni sen tiedon valossa joka hänellä oli. Ei hän tiennyt muuta kuin, että oli liikuttava. Suunta sentään oli selvä, koska Jumala oli sen sanonut. Aabraham pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti.

Meille länsimaisille ihmisille tulee mielikuva pienperheestä, joka tilaa muuttoauton uuteen osoitteeseen. Asia tosiaankaan ei ollut Aabrahamille niin yksinkertainen. Hän liikutti perhettään, palvelijoitaan ja omaisuuttaan (käytännössä karjaa, ilmeisesti paimenineen). Kysymys oli kymmenien ihmisten ja ainakin satojen lampaiden/vuohien elämästä.

Rajoja koetteleva pelko

Pelko ja epävarmuus kuuluu asiaan, mikäli tosiaan olemme liikkumassa eteenpäin – vaikkapa sitten Jumalan lupauksen johdattelemana.

Eilen lainasin businessvalmentaja Junttilaa. Hän ilmaisi asian rajusti: Jos et tunne pelkoa tai epävarmuutta, et ole venynyt rajojesi ylitse tarpeeksi.

Kyllä, hengellisestikin ajateltuna vaatii uskoa edetä – niin Jumalan lupaukset kuin kantaisivatkin.

Lupaus kun ei ole materiaalinen asia; lupaus on lupaus tulevasta, jostakin, mikä tapahtuu, kun ensin teemme jotakin (mitä ikinä lupauksen toteutuminen edellyttää).

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: