Tarpeellinen sulkasato

Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka. Ps. 103. 4

Sulkasato on tarpeen, jotta uudet höyhenet ja sulat kasvavat uutta elämänvaihetta ja uusia haasteita varten. Näin tapahtuu kotka elämänvaiheissa, ja näin tapahtuu myös ihmisen elämässä.

Uusiutuminen voi merkitä täydellistä sulkasatoa, kyvyttömyyttä lentää. Onneksi sulkasato voi olla vaiheittainen, että toimintakyky säilyy – vaikkakin vajaatehoisena.

Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki. (Ps. 51: 21)

Syvältä Daavidin sydämestä nouseva rukous. Voittoisa kuningas, syvällä lankeemuksen suossa lankeemuksen seurauksia ja syyllisyyttä kantaen:

“Jumala, luo sinä… uudista… anna…”

Voisi tuollainen rukous nousta helpompinakin hetkinä. Monesti rukous kuitenkin nousee vasta silloin, kun on jossain elämän asiassa niin selkä seinää vasten, että ei ikään kuin muu auta. – Toki hyvä sekin, että selkä seinää vasten -tilanteissa, tapahtuu syvä kohtaaminen Vapahtajan ja Vapahtajaa tarvitsevan välillä.

Kohtaaminen vie ajattelun ja arvojen uudistumiseen. – Sellaiseen kehottaa Paavali Rooman kristittyjä:

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. (Room. 12: 2)

Vuosien mittaan olen monesti kohdannut kohdan silloin, kun on kauhisteltu maailman pahuutta ja koetettu välttää sitä usein ulkoisessa merkityksessä ja esimerkiksi kerrottu, millainen pukeutuminen, seura tai työ ei nk. uskovalle sovi.

Vasta kohtuullisen vastottain tajusin, että painopiste ei ole ulkopuolisessa ohjauksessa, vaan siinä, että itse kukin uudistuu ajattelultaan niin, että kykenee arvoimaan, mikä on Jumalan tahdon mukaista. Tässä täyttyvät hengellisen aikuisuuden tunnusmerkit.

—  teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää. (Ef. 4: 22-24)

Kysymys on oikean minän – sen joksi Jumala alunperin on itse kunkin tarkoittanut – löytämisestä. Jumala on jo luonut meidät tuohon, tarkoittamaansa elämään. Meidän tehtävä on pukeutua. Se taas merkitsee, että ensin pitää riisua pois se, mikä ei kuulu tuohon uuteen kuvaan.

Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa. (Kol. 3: 9-11)

Kysymys on jatkuvasta, myönteisestä uudistusprosessista: jatkuvast uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.

Lopputulos on upea. Monet sellaiset väliseinät, joita olemme ympärillemme rakentaneet murtuvatkin: Kristus on kaikki ja Hän kaikissa (jotka suostuvat tähän prosessiin).

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: