Skip to content

Tätä en uskonut kymmenen vuotta sitten kirjoittavani

Melkein päivälleen kymmenen vuotta sitten käynnistyi monimutkainen ja syvälle käyvä prosessi elämäni narsistien tiimoilta. Prosessia olen verrannut sipulin kuorimiseen avokaivokseen ja kerrostalon rakentamiseen. Moneen kertaan olen havahtunut siihen, miten elämäni narsistit (heitä ei ole yksi tai kaksi vaan melkoinen liuta 🙂 ) ovat hoitaneet varkaan virkaa.

Prosessi on sisältänyt myös turhautumisen hetkiä, niitä jolloin olen toivonut eläväni paratiisissa ilman käärmettä, ilman narsistia. – Tosielämässä sellainen ei ole ollut mahdollista. Narsistit ovat eläneet paitsi muistoissa, myös osana elämää – koska heidän tapanaan ei ole päästää irti siitä, minkä kokevat olevan heidän (niin absurdia ja suuruudenhullua kuin se onkin!). On niin heidän tapaistaan ottaa ilo irti siitä, mikä edes jollain tapaa yhdistää henkilöön, joka on ottanut heistä etäisyyttä – tai asioista, joiden tietää olevan etäisyyttä ottaneelle tärkeitä. Heidän tapaistaan on yrittää loukata ja vielä kerran loukata, pahoittaa mieli ja saada suunniltaan, vihaiseksi tai masentuneeksi.

Tätä en olisi kymmenen vuotta sitten uskonut kirjoittavani.

Narsistien kohtaaminen on kasvattanut minua hyvällä tavalla

  1. Narsismi on saanut tarttumaan asioihin ja ottamaan kantaa: Vallan väärinkäyttö on kaikissa olosuhteissa väärin ja tuhoisaa. Sille täytyy mahdollisimman pitkälle laittaa rajat – ja jos mahdollista täysi stoppi.
  2. Pitämään oman pään kylmänä ja päämäärän selvillä. – Narsistin aiheuttamissa sotkuissa, hiekkalaatikkoleikeissä tai kukkotappeluissa on muistettava tärkein: Etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja tehdä se, minkä Jumala on itselle uskonut. Sen jälkeen Jeesus on luvannut meille kaiken muunkin ohessa ja maksaa meille meidän oman palkan uskollisuudesta meidän omalla paikallamme.
  3. Säilyttämään anteeksiantavan ja siunaavan mielen: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” (Vaikka narsisti on äärimmäisen laskelmoiva, hän pohjimmiltaan on syvästi eksyksissä oman elämänsä kanssa ja siksi toimii niin kuin toimii.) Narsisti pyrkii kostamaan mielipahan, joka hänelle tulee vallan ja kontrollin menettämisen tunteesta. Tämän hän tekee ovelalla raivolla käyttäen ympärillään olevia asioita ja ihmisiä, joiden tietää (tai luulee) merkitsevän meille paljon. Hän haluaa satuttaa ja pahoittaa mielen. Anteeksiantaminen ja rakastaminen (sittenkin) taltuttaa loukkaamaan ja vahingoittamaan tarkoitettujen aseiden voiman.
  4. Anteeksiantaminen ja rakastaminen (sittenkin) ei sulje pois asioiden puuttumista ja rajojen asettamista. Anteeksiantaminen ja rakastaminen (sittenkin) pitää meidän oman sydämemme asenteen oikeana ja auttaa meitä menemään eteenpäin. Vaikeaa – mutta Herran kanssa mahdollista. Yli kaiken varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.”
  5. Narsistien kohtaaminen on laittanut asiaan perspektiiviin.  – Psalmista 73 voit lukea Asafin kamppailun: ”Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.” (Ps. 73: 16, KR 92)) – – ”– kunnes astuin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, mikä on heidän kohtalonsa.” (Ps. 73: 17, NIV, käännös Pauliina Kuikka)  ”Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista Hänen töistään.” (Ps. 73: 28, KR 92)
  6. Näin ollen narsistit ovat tehneet minut jokseenkin pelottomaksi: Oikeasti ja oikeastaan, mitä väliä heidän oikutteluillaan on Jumalan isoa kuvaa vasten?

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: