Tämänkertainen artikkeli liittyy blogin historiaan ja ydinlöytöihini pohtiessani oikeaksi ja vääräksi kokemani hengellisyyden kuvioita. – Ajankohtainen aihe, mikä putkahtaa esiin ajoittain hengellistä kenttää koskevassa keskustelussa, kun pohditaan onko
  • Pastori tai Tämän tai Tuon  opetus raitista ja terveen opin mukaista
  • Seurakunta Se tai Tämä terve

Ajoittain ajattelen, että liipasinsormemme on virittäynyt kovin herkälle, emmekä malta kuunnella aina edes puhetta loppuun ennen kuin ehdimme jo laittaa puhujan mieleemme, joko terveen opin mukaisena tai raiteiltaan heilahtaneena – saatika, että kuuntelisimme puheita muutaman kymmentä ennen kuin teemme arviomme.

Reaktiomme saattaa nostaa tietty sana tai sanan puuttuminen tai puhujan seurakunnallinen tausta.

Pystyn samastumaan tähän, koska olen itse ollut ripustamassa ”terve oppi” ja ”harhaoppikylttejä” – ja on kylttejä minuunkin ehditty ripustaa muutamaan otteeseen.

Kun aloitin bloggaamisen, takana oli kaksi pohdinnan vuotta. Olin irtaantunut outoon suuntaan kasvaneesta uskonyhteisöstä räväkästi kaksi vuotta aikaisemmin.
Vähin erin alkoi paljastua kaksi todellisuutta:
  • Se, minkä olin nähnyt yhteisön sisällä – sisäpiirissä – ja
  • se, mitä tapahtui yhteisön reunamilla ja erityisesti siellä, missä meneillään oli konflikti yhteisön johtajan ja yhteisön jäsenen (tai muun yhteisön johtajaa kritisoneen) välillä. – Tässä vaiheessa ehdin kuulla, kuinka Jumala ”puhdisti” yhteisön ”harhaoppisista” (minä ja muut kytkintä nostaneet).

Näkemäni kuva muistutti peilitaloa: Riippui paljon siitä, kuka katsoi mihinkin peiliin. Siksi kuva oli suorastaan skitsoidinen ja sitä oli vaikea uskoa todeksi.

  • Mikä on totta?
  • Mihin voi uskoa?
  • Kuka on harhaoppinen ja millä perusteella – vai
  • Voisiko asian ilmaista pikkuisen miedommin: Olemme kukin eksyneitä tavallamme.

Luin hyvin paljon laidasta laitaan. Kristityn Foorumi. Petri Paavola. Petteri Haipola.

Koska yhteisö oli omaksunut paljon opetuksestaan uskonliikkeestä, suurin kritiikkini kohdistui uskonliikkeeseen. Heilurin tavoin menin täsmälleen päinvastaiseen äärilaitaan. Kammoksuin kaikkea, missä puhuttiin uskosta, auktoriteetista – ja tietenkin koska näkemäni oli voimakkaasti kytköksissä armolahjoihin ja karismaattisuuteen – minulla oli voimakas pelko karismaattisuutta kohtaan.

Osa lukemastani kritiikistä ei kestänyt tarkastelua. – Valitettavaa, mutta totta, kritiikissä oli poimittu puhujan puheesta osia irrottaen ne kokonaisuudesta ja näin saatiin puhujasta melkoisen outo kuva. – Opin, että aina täytyy tarkistaa kritiikin perusteena oleva lähde.

Opin myös toisen asian: Kenelläkään meistä ei ole täysin samanlaista uskonkuvaa – vaikka kuinka niin haluaisimme.

Meillä on tapana vahvistaa sitä, mikä juuri nyt on meille oikeaa

Muodostamme teologian – haluamme tai emme. Käytämme rakennuspalikoina kokemaamme, oppimaamme, lukemaamme, näkemäämme (myös pettymyksiämme).  Luemme ja katselemme maailmaa omasta perspektiivistämme käsin.
Kun itselläni oli voimakkaasti harhan ja totuuden teemat pinnalla, löysin Raamatusta kaiken, mikä viittasi
  • oikeaan oppiin, oikeisiin profeettoihin, hyviin paimeniin ja
  • väärään opetukseen, vääriin profeettoihin ja kelvottomiin paimeniin liittyen.

Myöhemmin teema on muuttunut enemmän nykyisyyttä ja tulevaisuutta rakentavaksi.

Kaikella tällä on aikansa ja paikkansa. …mutta luulen, että jotain olen tässä oppinut, ja sen haluan jakaa:

  • On hyvä, että peilaamme näkemäämme ja kokemaamme erilaisiin peileihin JA
  • On tärkeää, että pääsemme eteenpäin tuosta vaiheesta.

Kriittisyyteen juuttuminen ei auta meitä eikä muita ympärillämme

On tärkeä erottaa sielunvihollisen juonet: Hänen ensisijainen tarkoituksensa on harhauttaa meidät pois tärkeimmästä. Hänen suurin voittonsa on evankeliumin pysäyttäminen: Parhaiten tämä onnistuu johtamalle meidät harhapolulle, johonkin, mikä keskittyy johonkin muuhun kuin Jeesukseen Kristukseen ristiinnaulittuna ja ylösnousseena Vapahtajana. Harharaiteelle voi viedä melkein mikä tahansa, mikä tulee Kristusta ja Hänen sovitustyötään tärkeämmäksi.
Peileillä (toisten kirjoituksilla ja ajatuksilla) on paikkansa – mutta kaikkein tärkein peili on Jumalan Sana, jota rukoillen ja kysellen tutkimme.

Neuvoni on

  • antaa ajan kulua ja kaikessa rauhassa pohtia asioita.
  • Etsiä tasapaino Sanan äärellä ja rukouksessa.
  • Rakentaa henkilökohtainen suhde Vapahtajaan ja pitää tämä suhde ykkösenä.

Hedelmä ratkaisee

Muutamia julistajia seuratessani olen pistänyt merkille sen, että heidän toimintansa ei kestä päivänvaloa. Tästä seuraa se, että väen väkeen asioita peitellään ja kriittisiä ääniä saatetaan uhkailla. Silloin, kun asiat ovat kunnossa, ei tarvitse puolustella tai peitellä.
Usein taustalla pilkottaa narsismi. Tämä tuo ilmiöt ihan uusiin ulottuvuuksiin ts. normaalin elämän pelisäännöt eivät toimi.
  • Narsisti ei pelkää pyhääkään. Siksi hän voi hyvin röyhkeästi valjastaa pyhän, Jumalan, Pyhän Hengen, uskon, jne. palvelemaan omaa missiotaan.
  • Narsisti usein paljastuu joko ylenmääräisestä itsensä korottamisesta (ja muiden vähättelemisestä) tai ylenmääräisestä nöyryydestä (joka sekin narsistin käsissä muuttuu itsensä korottamiseksi).
  • Narsisti onnistuu laittamaan Raamatun rusetille. Rusetti paljastuu vasta tarkemmassa ja pitkäkestoisessa tarkastelussa. Pitkässä juoksussa narsisti puhuu itsensä pussiin, koska hän kameleontin tavoin pyrkii miellyttämään eri tavoin eri yleisöjä. Näin vaikkapa muutaman vuoden tarkastelussa, hänen oppinsa muuttuu sen mukaan, kenelle tai missä hän puhuu.
  • Narsistille usko vain väline hänen tavoitteidensa saavuttamiseksi. Siksi hän voi muuttaa oppiaan ja ajatuksiaan tuosta noin vain kameleontin tavoin. Kritiikin tullen narsisti joko hyökkää – tai kieltää tehneensä/opettaneensa jotain tiettyä asiaa. Usein hän laittaa toiset edestään asialle.
  • Narsistia vastaan taistelu on kuluttavaa ja turhauttavaa, koska hän kykenee hyvin taitavasti muuttamaan taktiikkaansa ja käyttämään muita puolustamaan itseään. Narsistin kanssa pelkkä fakta ratkaisee. – Paras apu on verrata hänen opetuksiaan muutaman vuoden ajalta ja osoittaa ristiriidat. – Kaikki mistä on taltiointi tai mustaa valkoisella on käyttökelpoista.
  • Kahden kesken taisteluun ei kannata lähteä.
  • Jumalan antama valtuutus on tässä tärkeää.
  • Hengellisesti ajateltuna narsistissa vaikuttaa varsin suurella todennäköisyydellä sama tyyli kuin Iisebelissä. Elian kertomuksen äärellä ymmärrät, että voimakkainkin Jumalan ihminen joutuu tiukoille.
  • Hengellinen sota on todennäköinen seuraus. https://sourcepublication.net/2012/11/13/narsismin-hengelliset-seuraukset/
  • Jumalan kanssa olet voittaja. Tärkeintä on pitää usko Jumalaan.

Adobe Spark (10).jpg

Tämä merkitsee paitsi sitä, että itse pyrimme elämään totuudessa, myös sitä, että – vaikka harhaa näemmekin – harhasta ei saa tulla julistuksemme ydin.

Tehtävänämme on pitää ydintotuus terävänä, jotta etsijällä ja/tai harhaanjoutuneella on mihin tarttua.

TÄRKEINTÄ ON

  • JOHDATTAA IHMINEN USKOMAAN JEESUKSEEN KRISTUKSEEN HENKILÖKOHTAISENA VAPAHTAJANAAN.
  • JOHDATTAA HÄNET LUKEMAAN RAAMATTUA JA RUKOILEMAAN.

JOS LÖYDÄT TERVEEN SEURAKUNTAYHTEYDEN, HYVÄ; JOS ET, OLE TÄLLE VASTAUSKOON TULLEELLE, YSTÄVÄ. AUTA JA RUKOILE HÄNEN KANSSAAN. OPETUSLAPSEUTA.

Pidä keskustelu asiallisena

ERITYISESTI KRISTITTYNÄ EMME SAA SORTUA SOLVAAMAAN VASTAPUOLTA.

MIELELLÄNI EN MYÖSKÄÄN PUHU IHMISISTÄ/SUUNTAUKSISTA, VAAN ILMIÖISTÄ. JÄRKEVÄ IHMINEN OSAA YHDISTÄÄ ASIAT.

Edes niin tärkeän asian äärellä kuin totuus onkin, ei kannata asiaan suhtautua aivan mahdottoman ryppyotsaisesti: NÖYRYYTTÄ ON TUNNUSTAA, ETTÄ – VAIKKA KUINKA PYRIN TOTUUTEEN – LOPULLISEN TOTUUDEN YMMÄRRÄN VASTA, KUN NÄEN VAPAHTAJAN KASVOISTA KASVOIHIN!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s