Vastustamaton kutsu

Vastustamaton kutsu

Kun ihme kulkee ohi

Kertomuksessa on suuri joukko ihmettä odottavia ja ihmettä tarvitsevia ihmisiä. Heidän joukossaan on mies, joka on sairastanut 38 vuotta. Jos tapahtuma tapahtuisi meidän aikanamme, se merkitsisi, että mies on sairastanut vuodesta 1979. – Siitä on pitkä aika. – Johanneksen kertoma episodi sijoittuu Betesdan altaalle. – Löydät kertomuksen Joh 5: 1-18.

Jeesuksella on miehelle yksi kysymys:

Tahdotko tulla terveeksi?

Miehen vastaus yllättää. Parantaja on hänen vieressään – ja mies vastaa:

Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.

Miehellä ei ollut ketään, joka auttaisi. – Hän jäi auttamattomasti jälkeen nopeimmista ja koki siten jäävänsä ihmeen ulkopuolelle.

Kysymys ei ollut miehen epäuskosta, vaan siitä todellisuudesta, jossa hän eli. – Hän ei tuntenut Jeesusta. Hän ei tajunnut puhuvansa Jeesuksen kanssa. Hän ei tajunnut, että apu oli hänen vieressään.

Hämmentävä ihme

Jeesus sanoo miehelle suorasukaisesti:

Nouse, ota vuoteesi ja kävele.

Välittömästi mies tulee terveeksi, ottaa vuoteensa ja kävelee.

Väistämättä mies lienee yllättynyt, hämmentynyt, iloinen, onnellinen…

Hyvänen aika! Minä olen terve!

Hänen ihmetellessään uutta olotilaansa, Jeesus katoaa väkijoukkoon. Mies ei tiedä, kuka häntä käski nousemaan, ottamaan vuoteensa ja kävelemään, mutta mies tekee työtä käskettyä: kävelee vuode kainalossa.

Kaikki eivät ole yhtä onnellisia:

— juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.”

Nyt mies hämmentyy toisesta syystä:

”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.'”

Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.

Tutuksi Parantajan kanssa

Ilmeisesti mies ei tähän mennessä ole ollut kovin uskonnollinen, kun ei ollut perillä sapattisäädöksistä eikä siitä, kuka Jeesus oli. Sapattisäännökset kuuluivat silloiseen yleissivistykseen ja Jeesuksesta puhuivat noina päivinä kaikki.

Parantuminen vei hänet temppeliin, jossa hän kohtasi Parantajansa ja tuli tutuksi Hänen kanssaan. Hän pystyi kertomaan, että Jeesus oli hänet parantanut.

Mitä tästä opimme?

Minulle kertomuksesta nousee muun muassa seuraavia teemoja:

  • Voit/voin kokea itsesi/itseni voimattomaksi tilanteiden äärellä. Ihmisistä ei tunnu olevan apua – ja aina kun yritän löytää asiaan ratkaisua, tunnun jäävän ihmeen ulkopuolelle. Aivan kuin Jumalan ajoitus ei osuisi kohdallani kohdalleen.
  • Meidän ei tarvitse etsiä ihmettä, vaan Jeesusta.
  • Lähestyäksemme Jeesusta meidän ei tarvitse olla täydellisiä, vaan voimme lähestyä Häntä heikkouksiemme kanssa ja niiden asioiden kanssa, joille emme voi itse mitään.

Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. Hepr 4: 15-16

  • Joskus Jeesuksen kutsu ohittaa meidän ihmisten mielikuvat siitä, mikä on korrektia.

Gootit ”betesdalla”

Kuulin menneenä viikonloppuna kertomuksen siitä, kuinka eräässä seurakunnassa liuta gootteja tuli ”kokoukseen”. Seurakunta oli hämmentynyt, jopa peloissaan. Penkeistä saattoi kuulla:

”Nyt ne saatananpalvojat tuli.”

Synkiltä gootit toki näyttivät: Mustat vaatteet. Valkoiset kasvot. Raju musta silmämeikki.

Tilaisuuden päättyessä alttarikutsuun tapahtui vieläkin ”järkyttävämpää”: Gootit ryntäsivät kirkkorakennuksen etuosaan. Kirkkoväkeä tungeksimassa rukouspalveluun  oli niin paljon, että gootit eivät löytäneet jalansijaa käytäviltä. Ketterine, nuorine jalkoineen he käyttivät oikotietä: He tulivat penkkien yli.

”Hui kauheaa… Nyt ne tallovat meidän penkit…”

… Kaiken epäkorrektiuden kanssa… nämä nuoret juoksivat alttarille – antaakseen elämänsä Jeesukselle.

Mitä Jeesus sanoi?

Juutalaisten kritiikkiin Jeesuksella oli lyhytsanainen vastaus:

”Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä.”

 

1 kommentti

  1. Tuo goottitarina oli hyvä.
    Miksi muuten gootteja niin kammotaan? Joku sukupolvi sitten oikean uskovan ainoa oikea pukeutumistapa oli kokomusta. Muistan eräänkin tarinan kuinka erästäkin sisarta epäiltiin uskosta luopumuksesta, kun oli yhden vihreän nauhan antanut eksyä vaatetukseensa. Ja kun vanhoja valokuvia katsoo, niin ilmeetkin olivat niin synkänpuhuvat (kas kun hymyileminen oli syntistä kevytmielisyyttä), etteivät nykygootit moiseen naamanmuotoon edes meikkien avullakaan kykene.

    Gootithan ovat yleisesti ottaen romanttisia ja intohimoisia ihmisiä, jotka jostain innostuessaan tekevät sen täysillä. Voi kuvitella, että kun se kansa lähtee antamaan elämäänsä Jeesukselle, niin siinä ei väkijoukko eikä penkkirivistöt pidättele.

    Ehkä ne kauhistelevat seurakuntalaiset pelästyivät sitä intohimoa, jota heissä itsessään ei enää ollut.

Vastaa