Valinnan paikka

Valinnan paikka

Kaksi kuvaa – kaksi seuraantoa

Ei hätää. Juuret ovat syvällä ja vesi ei purosta ehdy.

Tällaisena profeetta Jeremia näkee Herraan luottavan miehen (ja toki myös naisen).

Profeetta piirtää myös toisenlaisen kuvan:

Piikkipensaasta keskellä ei-yhtään-mitään, yksin, vailla mahdollisuutta kantaa lehtiä saatika hyvää hedelmää.

Kun on turva Jumalassa…

Siitä, viihtyykö Herran seurassa vai etsiytyykö pelkästään hakemaan ihmisestä turvaa, seuraa täsmälleen kaksi eri lopputulemaa.

Siunattu on se mies,
joka luottaa Herraan
ja panee turvansa häneen!
Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.

Kun on turva (pelkästään) ihmisessä…

Aivan toisenlaisen kuvan profeetta piirtää ihmisestä, jonka ainoa turva on ihmisessä.

— Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin,
katoavaisten ihmisten voimaan,
mies, jonka sydän luopuu Herrasta!
Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa, suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu

Kova nimi vs. iso kuva

Näennäisesti hän voi olla kovien nimien joukossa; iso kuva osoittaa jotain aivan muuta:

— vahva, joka tukeutuu pelkästään ihmisiin, joka toimii vain lihastensa voimalla ja joka heittää Jumalan syrjään kuin kuolleen painon. — Hän elää juurettomana ilman päämäärää maassa, jossa mikään ei kasva. (The Message)

DSC_3478.jpg

 

Vastaa