Katso tiehen, älä seiniin

Vastottain luin erinomaisen ohjeen, joka mielestäni pätee sekä palautteeseen, jota annamme että palautteeseen, jota saamme.

Ohje sisältyy Mario Andrettin, yhden maailman menestyneimmän ja monipuolisimman autourheilijan haastatteluun. Andretti nimesi autourheilijan ykkösohjeeksi:

Älä katso muuria. Autosi menee sinne, minne silmäsi katsoo.

Ohjeen voi pukea myönteiseen muotoon:

Katso tiehen, älä muuriin. Autosi menee sinne, minne silmä katsoo.

Olen hyvin, hyvin mietteliäs hengellisessä kentässä käydyn keskustelun suhteen.

On asioita, joihin pitää puuttua ja asioita, jotka pitää ottaa puheeksi. Näin olen omalta osaltanakin vuosien mittaan tehnyt.

Tiettyä linjaa olen vetänyt – ja koen sen nyt käytävän keskustelun keskellä  vieläkin selkeämmin oikeaksi:

Puhun ilmiöistä mieluummin kuin henkilöistä

Vielä mieluummin puhun nykyään siitä, mikä voisi olla oikea tie, kuin siitä, mitä on varottava.

Kun uskon kanssa olemme tekemisissä, toivottavasti useimmat keskustelijat ovat säilyttäneet ajatuksen siitä, että ihmisen on (kaiken kummallisenkin) keskellä tarpeen aidosti kohdata Jumala. Mielestäni meidän tulisi

  • Osoittaa ihmiselle mieluummin tietä Jumalan luo kuin varoittaa kaikista mahdollisista vaaroista, jotka vaanivat siinä liepeillä.
  • Ohjata Paimenen luo mieluummin kuin varoittella pimeän metsän vaaroista tai nimetä sudet nimiltä.

Ja vaikka haavat kuinka kirvelisivät ja väärinkäytökset kismittäisivät,

Maltti on valttia keskustelussa

Kiireessä ja mielenkuohussa ampuu helposti liian äkkiä ja jopa harhaan. Hauleja lentää suuntaan, jonne ei tarvitsisi.

Yleistämistä koetan välttää ja selvittää käytetyt käsitteet

Vaikka jossain yhteisössä ilmenisi hyväksikäyttötapauksia (taloudellisia, seksuaalisia tai henkistä/hengellistä väkivaltaa), kaikki yhteisöön kuuluvat tuskin ovat hyväksikäyttäjiä.

Jos jonkun yhteisön keulahahmo vääntää Raamatun rusetille saadakseen asiat näyttäytymään itselleen (tai pankkitililleen) suotuisasti, tuskin kaikki samaa uskon suuntausta edustavat ovat samanmoisia. – Tosin tietyt käytänteet voivat altistaa väärinkäytöksille.

Edellisessä kirjoituksessa esitin melko radikaalin tulkinnan, joka jääköön lukijoideni harkintaan: Entäpä, jos opetus ja käytänteet ovatkin hedelmä eikä syy? – Omakohtaisena havaintonani voin sanoa, että usein väärinkäytösten takaa pilkistää narsismiin viittaavia luonteenpiirteitä. Tällöin mikä tahansa, millä N-tyyppinen persoona saa tahtoaan läpi, kelpaa välineeksi – vaikkapa usko tai joku siihen liittyvä oppirakennelma. – Tämän vuoksi täytyy nähdä näennäisesti nähdyn taustalle, kulisseihin.

Miksi tämä näkeminen on tarpeen? Lue lisää tästä linkistä.

Vieläkin syvällisemmin ilmiöön – ja sen hämäävyyteen – pääset sukeltamaan tästä.

Tässä ajatuksia siitä, miten erottaa ”väärä voitelu” oikeasta.

Käytetyt lähteet kannattaa tarkistaa

Kantapään kautta opin asian teologian opintojeni alkutaipaleella. Tein ison työn esseen ”Menestyneen uskon ahdistamat” kanssa. – Olin hyvin pettynyt, kun arvosana oli keskinkertainen. – Myöhemmin havahduin siihen, miten puutteellinen esseeni oli. Olin omasta mielestäni käyttänyt hyviä lähteitä. Tein johtopäätökseni hyvien lähteiden perusteella. Lähteenihän viittasivat tiettyihin julistajiin ja heidän julistukseensa. Kun vuosia myöhemmin törmäsin näihin lähteiden perusteella kritisoimiini julistajiin, tajusin, miten kestämättömällä tavalla tämä toinen ”tutkija” oli heitä käsitellyt. – Kun opetuksen kuunteli asiayhteydessään, siitä ei saanut ollenkaan niin hurjaa käsitystä. – Olin apinoinut – ja vielä korostanut – toisen ”tutkijan” antipatiaa. Keskinkertainen arvosana tuli ihan aiheesta! – Ja tuossa prosessin vaiheessa varmaan oma tunnekuohunikin saattoi näkyä riveillä ja rivien välissä toisin kuin nykyään.

Aikaa kannattaa viettää Sanan äärellä ja rukouksessa

Asioiden ja ilmiöiden pyörittely on kuluttavaa. Vieläkin kuluttavammaksi se muuttuu, jos taistelun tuoksina muuttuu hyvin henkilökohtaiseksi ts. jos omaan niskaan alkaa sataa lokaa.

Helposti aihe imaisee mukaansa, keskustelupalstat houkuttelevat katselemaan tai kirjoittamaan, foorumit tai tutut kotisivut kutsuvat kahlaamaan kirjoituksia.

STOP! PYSÄHDY!

Juutut helposti kritiikkiin. Tarvitset toisenlaista ajattelemista.

Tuuleta itseäsi ja aivojasi. Mene luontoon kävelemään – ja rukoilemaan.

Ota käteesi Raamattu. Lue sieltä muutakin kuin tutut tuomion kohdat tai valitusvirret. Katso, mitä Sana sanoo laajemmin asioista.

Vaikka poleemisuus ja satiiri houkuttaa, pidä asialinja

Ajoittain keskustelun kieli voi olla rumaa – kristityn suuhun sopimatonta. Suosittelen, että keskustelussa pysytään herrasmiehinä/naisina. Pahaa ei Jeesuksen ohjeen mukaan pidä maksaa pahalla. Vaikka toinen kiroaisi, tehtävämme on siunata.

Siunaaminen sanana tarkoittaa hyvän toivottamista. Toisin sanoen tehtävämme on kirvelevien haavojenkin keskellä rukoilla, että henkilö, joka haavat on aiheuttanut – yhtä lailla kuin me itsekin – löytäisimme oikealle tielle.

Mikä on tärkeintä?

Kaikkein tärkeintä on se, että ihminen kuulee evankeliumin ja pelastuu.

Kristittyjen tukkanuottasilla olo – vaikka taustalla olisi kuinka pyhät ajatukset – vie helposti energian kaikkein tärkeimmästä: Meidän tehtävämme on pitää sanoma Jeesuksesta kaikkein kirkkaimpana.

Kovin hyvä todistus ”ulkopuolisille” tukkanuottasilla olo tuskin on. Varsin harvassa ovat ne ihmiset, jotka haluavat tulla adoptoiduksi riitelevään perheeseen.

Pidetään siis katse tiessä -itsemme ja muiden tähden!

 

One Reply to “Katso tiehen, älä seiniin”

  1. Reblogged this on Syttyneet Sydämet and commented:

    Mielestäni meidän tulisi osoittaa ihmiselle mieluummin tietä Jumalan luo kuin varoittaa kaikista mahdollisista vaaroista, jotka vaanivat siinä liepeillä. Ohjata Paimenen luo mieluummin kuin varoitella pimeän metsän vaaroista tai nimetä sudet – Ja vaikka haavat kuinka kirvelisivät ja väärinkäytökset kismittäisivät, maltti on valttia keskustelussa

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: