…Ups,…ei ne olleetkaan mitään pikkukillinkejä

(This article is available only in Finnish. – If you want, you may try to use Google translator, but sometimes the result is a bit exotic 🙂 )

Olipa kerran aamunavauksen alku

Olin valmistautunut pitämään koululla aamunavauksen talenteista, siitä Raamatun kertomuksesta, jossa isäntä matkusti vieraaseen maahan ja jätti omaisuutensa palvelijoilleen:

  1. Yhdelle viisi talenttia.
  2. Toiselle kaksi talenttia.
  3. Kolmannelle yhden talentin.

Ne teistä, jotka kertomuksen tunnette, muistatte, että

  1. viisi talenttia saanut palvelija pisti töpinäksi ja hankki toiset viisi,
  2. kaksi talenttia saanut palvelija, hankki toiset kaksi – ja
  3. kolmas, yhden talentin saanut palvelija hautasi talenttinsa maahan.

Löydät kertomuksen Matteuksen evankeliumin 25. luvusta

Ups, ei ne olleetkaan mitään pikkukillinkejä

Olin varannut aamunavausta varten kolikoita, joilla tarkoitukseni oli mallata Jeesuksen vertauksen opetusta.

… kunnes luin Raamattuni alaviitteen, josta selvisi se, että minun havaintovälineeni olivat todella köykäiset…:

Talentti ei ollut jokin mitätön kolikko, vaan suurin Uuden testamentin aikaan tunnettu rahayksikkö, joka vastasi 6000 denaaria eli noin 6000 työpäivän palkkaa: meidän aikaamme sovitettuna noin 300 000 euroa (ihan tarkka tuo sovitus ei ole, mutta antaa se meille mittasuhteita)!!!

Vertauksen isäntä oli miljonääri ja hän jakoi kullekin palvelijoistaan osuutensa tästä 2,4 miljoonan euron omaisuudesta: 5 talenttia oli noin 1,5 miljoonaa,  2 talenttia noin 600 000 ja 1 talentti noin 300 000.

Kädessäni oli vain kalpea kuva

Jeesuksen tarkoitus näyttää  olleen osoittaa, miten suuri Jumala oikeasti on – ja miten suuria ja arvokkaita hänen lahjansa Hänen omilleen ovat. Pienimmältäkin tuntuva lahja on huikean kallis.

Muutamien killinkien kanssa oppilaiden edessä seisoessani minun oli todettava, että heidän edessään on vain kalpea kuva siitä, miten suuri Jumala on ja miten mittaamattomat ovat Hänen rikkautensa ja lahjansa.

Jeesuksen vertauksessa huomio keskittyy paitsi Jumalan ja Hänen lahjojensa suuruuteen, myös siihen, miten Hänen lahjojaan käytämme.

Mikä sai miehen kaivamaan kolmesataa tonnia maahan?

Miksi se yksi kaivoi sen rahan sinne maahan?

Kysyi yksi pienistä oppilaista.

Raamatun lehdiltä selviää syy:

Pelko.

Siinä, kun muut pistivät töpinäksi ja käyttivät rohkeasti heille uskottuja talentteja tuplaten niiden määrän, tämä lapion varteen tarttunut palvelija ei pelon takia uskaltanut muuta kuin säilyttää hänelle uskottua.

Uskalla käyttää sinulle uskottua!

Kysyessäni oppilailta, mitä he mahtoivat arvella isännän sanoneen talenttinsa tuplanneille palvelijoilleen palattuaan.

Sinä olet toiminut järkevästi.

Oppilaiden veikkaus on riittävän lähellä Jeesuksen vertauksen ajatusta.

Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan! (Kr 92) – –Mene Herrasi iloon! (Kr. 38)

Ihan tosi, uskalletaan käyttää meille uskottua…

… ja p.s. Muistetaan, että meillä on suuri Jumala.

faith-in-work-alkukesa

julkaistu 4.5.2016 http://www.miehikkalanhelluntaisrk.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s