My Eye is Not on the Fog – Silmäni eivät ole sumussa

Have you ever traveled or sailed on a thick fog? Then you remember, how difficult is to see forward. – Oletko koskaan ajanut autolla tai purjehtinut tiheässä sumussa? Jos olet, tiedät tunteen siitä, kun ei näe eteenpäin.

”’Mr. Müller,’ I said, ’do you know how dense the fog is?’

”’No,’ he replied, ’my eye is not on the density of the fog, but on the living God who controls every circumstance of my life.’

Herald of gospel liberty, Volume 102, Issues 27-52

Herra Myller, sanoi kapteeni, tiedättekö kuinka paksua tämä sumu on?

En tiedä, mutta minä en katsokaan sumuun, vaan Jumalaan, joka on kaiken johdossa ja kaikissa tilanteissa läsnä elämässäni, vastasi Myller.

Ristin Voitto , 1935

untitled (1067 of 342)

You find the whole story in English here

Suomeksi tarina kuuluu seuraavasti:

”Yrjö Myller oli uskonsankari, joka sai suuret rahamäärät liikkeelle pelkällä rukouksella. Monet sadat suut odottivat joka päivä säännöllisiä aterioitaan ja kaikkea muuta hoitoa hänen perustamissaan lastenkodeissa Englannissa. Myller vain rukoili, ja niin hänen tarpeensa täytettiin.

Kerran Myller oli matkalla Englannista Amerikkaan, Bristolista Quebeckiin. New Founlandin matalikkoja kulkiessaan laiva joutui niin paksuun sumuun, että oli mahdotonta nähdä vähääkään eteenpäin ja laivan päällystö joutui valvomaan vuorokausia vartiossa sumuvaipan takia.

Laivan kapteeni oli valvonut 22 tuntia, kun hän tunsi käden olallaan ja huomasi Myllerin, joka sanoi: Kapteeni, olen tullut sanomaan, että minun on oltava perillä Quebeckissä lauantaina iltapäivällä. Tämä tapahtui torstaina.

Kapteeni vastasi: Se on mahdotonta. Hyvä, sanoi Myller, siinä tapauksessa on Jumalan keksittävä minulle joku muu mahdollisuus, sillä en ole 57:ään vuoteen rikkonut yhtään sopimusta.

Tahtoisin olla avuksi, mutta olen avuton sumun tähden. Mennään laivahyttiin rukoilemaan, sanoi Myller. Kapteeni, joka oli tavallinen uskovainen, katsoi Mylleriin, arvellen, että mistähän hullujenhuoneesta tämä on päässyt karkuun. Hän ei ollut milloinkaan kuullut tällaista puhetta.

Herra Myller, sanoi kapteeni, tiedättekö kuinka paksua tämä sumu on? En tiedä, mutta minä en katsokaan sumuun, vaan Jumalaan, joka on kaiken johdossa ja kaikissa tilanteissa läsnä elämässäni, vastasi Myller.

Alas hyttiin tultuaan, polvistuivat miehet ja Myller rukoili hyvin yksinkertaisen rukouksen, joka koski sumun hälvenemistä, ja ajoissa perille paäsemistä Quebeckiin.

Sitten kapteenikin aikoi rukoilla, mutta Myller esti häntä, sanoen, että ensiksikään hän ei usko itse siihen mitä rukoilee ja toiseksi on turha pyytää samaa asiaa moneen kertaan, sillä rukous on jo kuultu.

Hän käski kapteenin mennä laivan kannelle ja todeta, että sumu on poissa. Niin olikin. Ilma oli täysin kirkas – ja Myller pääsi perille määräajaksi.

Rukoile ja usko! Epäilevä älköön luulko mitään saavansa. Usko mahdottomuuksiin ja ne käyvät mahdollisiksi!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s