Viiden bloggaamisen vuoden rajapyykki on takana. - Ihan uskomaton matka tähän päivään!

Viime aikoina blogissa on ollut todella hiljaista. Monien hyvänlaisten haasteiden keskellä olen löytänyt monta tekosyytä olla kirjoittamatta. 

Koetan parantaa tapani - sillä tiedän, että ajatuksillani näyttää olevan oma paikkansa.

Siitä sain jokunen aika sitten oivallisen todisteen. 

Olin eräässä seurakunnassa pitämässä lyhyttä puheenvuoroa. Loikkasin yli kaikkein kimuranteimpien vaiheiden - ja ajattelin, että kertomukseni tuskin rohkaisee ketään noilta osin.

Kesken puheeni tilaisuuteen kuitenkin tuli henkilö, joka kävi samanmoisia koukeroita läpi. - Voitte kuvitella, että harmitti, kun olin "oikaissut".

Juuri noissa koukeroissahan olin saanut kokea Jumalan valtavaa apua. - Miksi merkillisessä suljin suuni noista vaiheista? - Todistuksella olisi ollut tälle nimenomaiselle kuulijalle sanottavaa ja rohkaisua. - Onneksi sain pikkuisen paikata oikaisuani jutusteluhetkessä tilaisuuden jälkeen. 

Päätin olla tuosta eteenpäin oikaisematta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s