Värien paluu – Välttämättömyys, ei vaihtoehto

(This article is available only in Finnish)

Ostin Raymond C. Ortlundin kirjan Jumala käy kirkossa vuonna 2003. Olen kirjan pariin palannut moneen otteeseen. Minusta kirja suorasukaisuudessaan on parhaita lukemistani.

Kirjan sanoma on hyvin suorasukainen. Se ei mairittele eikä mielistele. Se käy rehellisesti ytimeen:

Hengellisen kuivuuden aava tulee kuin ihmeen kaupalla täyteen elämää ja värejä – sellainen on se yliluonnollinen tila, joka valtaa meidät,kun Henki kastelee meidät läpimäriksi. — Tarvitsemme nyt Pyän Hengen tuoreen vuodatuksen. Emme ole maailman silmissä vahva hengellinen voima, joka on syytä ottaa lukuun, vaan enintään joukko potentiaalisia äänestäjiä, väestörakenteellisesti kiinnostava yhteisö, markkinarako, johon kannattaa vaikuttaa.

Ortlund maalaa eteeni A.W. Tozerin sanoin kuvaa alkuseurakunnasta, joka oli Pyhän Hengen kävelevä ruumiillistuma. Siellä, missä ensimmäiset kristityt olivat tapahtui: Kristusta julistettiin, ihmeitä ja tunnustekoja tapahtui, ihmisiä tuli uskoon, heitä kastettiin ja heitä täyttyi Pyhällä Hengellä. Toki asialla oli myös toinen puoli: Valtavaa eteenpäinmenoa seurasi valtava vastustus. – Mutta sanoma Kristuksesta meni eteenpäin valtavalla voimalla, koska Kristus oli todellinen Häntä seuraaville ja heidän kauttaan ympäristölle.

Miten on minun laitani? Miten on sinun laitasi?

Sinulle/minulle kuuluu lupaus:

Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen. (Jer 31: 25)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s