Viime kesästä lähtien olen uudelleen ja uudelleen palannut Christian A. Schwarzin kirjan Color Your World with Natural Church Development pariin. Kirja on tuhtia asiaa, joka laittaa peilaamaan niin omaa kuin oman seurakunnankin tilannetta. Sinne tänne kirjan sivuille olen laittanut huutomerkin muistukkeeksi, että kyseiseen aiheeseen pitää palata ajan kanssa. Yksi näistä huutomerkeistä on seuraavan pohdinnan kohdalla:

Harha ei ole – niin kuin monet uskovat – totuuden vastakohta. Useimmiten se on jotain monisyisempää. Se on osittainen totuus. Harhassa on aina totuuden siemen. Siitä ei kuitenkaan ole tullut osa muita totuuden näkökulmia, vaan se esitetään absoluuttisena (totuutena) ja siitä tulee osittainen totuus ja siten harha.
Jokaisesta opetuksesta voi tulla harha, jos totuuden osasia – siitäkin huolimatta, miten raamatullisia ne voivat olla – pidetään koko totuutena. Miltei jokaisessa yksittäistapauksessa harhaan menneet ryhmät ovat raamatullisia siinä nimenomaisessa asiassa, jota he painottavat, mutta he ovat väärässä hylätessään lukemattomia raamatullisen sanoman näkökulmia. – Traagista, että kirkon historiassa asioita on vain harvoin analysoitu tästä näkökulmasta.

Niinpä! Schwarz viittaa kirjassaan myös siihen, että jopa ne joita kunnioitamme mallikelpoisina kristittyinä, eivät olekaan täydellisiä. Vain yksi ainoa on täydellinen: Jeesus Kristus, Jumalan Poika.

Tämä asettaa totuutta ja harhaa koskevan pohdinnan perspektiiviin:

  1. Langenneessa maailmassa langenneen ihmisen elämän realiteetti on se, että emme ole täydellisiä myöskään hengellisessä ymmärryksessämme, vaikka matkan varrella olisimmekin kasvaneet.

Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. 1 Kor 13: 9-12

2. Se, että opetus tai julistus on raamatullista, ei välttämättä merkitse sitä, että se olisi kaikin puolin totuus Jumalan mittapuun mukaan. – Ja kääntäen:

  1. Se, että opetuksessa tai julistuksessa on vinoumaa, ei välttämättä merkitse, että opetus olisi kokonaisuudessaan harhaa.

Olen useasti törmännyt edellämainitun kaltaiseen yksioikoiseen ajatteluun – ja myös sellaiseen itsekin syyllistynyt. Ts.

  • kun opetus/julistus siteeraa Raamattua, Raamattua auktoriteettina pitävät kristityt helposti sanovat aamenen koko opetukseen/julistukseen, vaikka siinä olisi opillisia outouksia. Näin he tekevät vedoten siihen, että julistajahan viittasi Raamattuun. Ja taasen silloin,
  • kun opetuksessa/julistuksessa vilahtaa jotain meidän näkökulmastamme outoa, olemme hanakat heittämään pois julistajan koko sanoman.

Ideaali olisi, että voisimme julistaa täydellisesti täydellistä totuutta. Valitettavasti siihen ei meidän – vielä täällä vajavaisten ihmisten – ymmärrys ja ulosanti riitä.

Mikä sitten neuvoksi?

  • ”Berealaistaktiikka” on suositeltava tapa luetun, kuullun ja koetun seulomiseen.
  • Jeesus itse ohjeisti olemaan valppaita ja rukouksessa.
  • Hän kehotti tarkkaamaan hedelmää.
  • Harhaan menemisen yhdeksi syyksi Hän nimesi sen, että ihmiset eivät tunne Kirjoituksia ja Jumalan Voimaa.

Schwarzin ajatukset ovat tässäkin varsin mielenkiintoisia. Hän ottaa aivan toisenlaisen lähtökohdan kuin mitä olen itse tottunut näkemään – ja mitä olen ajoittain itsekin käyttänyt. Sen sijaan, että käyttää paljon energiaa harhaa vastaan taistelemiseen, kannattaisikin tehdä kaksi asiaa:

1. Tarttua ongelman syyhyn.

  • Jos uskon painottuu kovasti älylliseen pohdintaan tai oikeudenmukaisuuteen, tällaiselle kristitylle tekee terää tutustuminen Pyhän Hengen mielenkiintoiseen persoonaan ja vaikutukseen.
  • Jos usko taasen perustuu kokemuksille, fiiliksille ja johdatukselle, on paikallaan pysähtyä Sanan ääreen kyselemään, miten koettu asettuu Raamatun kokonaisuuteen.
  • Jos taas kristitty on tukka putkelle evankelioimassa ja rakentamassa uusia seurakuntia, on paikallaan pysähtyä levähtämään vähän Jeesuksen läsnäoloon.
  • Ja jos kristitty askartelee tykkänään taivaallisissa, on paikallaan pysähtyä ja katsoa, mitä voi tehdä lähimmäiselle juuri nyt.

… mutta entäs, jos on huoli toisesta, joka ei tajua/suostu muuttamaan tapaansa ajatella?

  • Hyvistä yrityksistä ja taidoistakaan huolimatta asiat eivät tapahdu hetkessä. Eivät omassa eivätkä toisen elämässä.
  • Joskus asiat tapahtuvat eri järjestyksessä kuin olemme ajatelleet.
  • – Joskus – Jumalahan ei ole muuttanut meitä kauko-ohjattaviksi roboteiksi – ihminen itse päättää, ettei apu kelpaa, ei nyt eikä ensi vuonna. Siksi on joskus viisasta…:
  1. Antaa ongelman muuttua eteenpäin vieväksi energiaksi – eikä kuluttaa aikaa taistelussa tuulimyllyjä vastaan.
  • Kypsän kristityn tuntomerkki on se, että hän ei ole kaikenlaisten opintuulten heiteltävänä eikä petollisten tai kavalien ihmisten pelinappula, vaan että hän kaikin tavoin noudattaa totuutta ja rakkautta ja kasvaa kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. (Ef 4: 14, 15)
  • Kypsä kristitty päinvastoin saa siipiinsä nostetta haasteellisten tilanteiden keskeltä.

kesa-faith-in-work

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s