Laupiaita ranskalaisia

(This article in available on in English)

Olemme Arton kanssa juuri palanneet lyhyeltä kesälomareissulta. Päällimmäisenä muistona on ei-niin-kovin-mukava kokemus:

Olimme etsiytymässä kansainväliseen seurakuntaan. Reittiä hahmottaessamme viisi nuorta miestä hyökkäsi kimppuumme takaapäin, äkkiarvaamatta. Kaikki kävi kuin jossain elokuvassa. Arto sai iskun päähänsä ja menetti hetkeksi tajun – mutta älysi pitää tiukasti kiinni repusta. Minä taas tajusin, että kaksi nuorista vetää minua pitkin katua ja yrittää ravistaa kameraa irti. Arto taasen on saanut takaisin tasapainonsa ja joutuu käyttämään vasenta koukkua kimpussaan olevia miehiä vastaan.

Ryöstöyritys pitkittyy. Kimpussani olleet nuoret tulevat epävarmemmiksi – ja lopulta luovuttavat. Kompuroin pystyyn.

Vieressäni on autollinen (pukeutumisesta päätellen) musliminaisia, jotka suusanallisesti tuntuvat antavan 100-0 hyökkääjille, jotka uudestaan yrittävät lähestyä meitä.

Yhtäkkiä tilanteen keskelle tulee mies rengasraudan kanssa. Mies on pysäköinyt autonsa keskelle katua ja puhuttelee tiukasti hyökkääjiä. Samalla paikalle tulee myös ambulanssi. Hyökkääjät katoavat kapeille kaduille.

Tilanne on ohi muutamassa minuutissa. Ihmettelemme, mitä oikein tapahtui. Kiitämme meitä auttaneita. Ambulanssi vie meidät matkan päähän turvaan hyökkääjiltä.

Uskomatonta varjelusta tiukassa tilanteessa. Emme tosiaankaan olleet varustautuneet noin raakalaismaista hyökkäystä vastaan. Aiemmat tilanteet reissuillamme ovat liittyneet taskuvarkaisiin ts. hienostuneempaan tapaan yrittää saada jotain, missä (tasku)varkaat ovat nähneet arvoa.

Tapahtunutta ajatellessa väkisinkin nousee kaksi asiaa Raamatusta. Jeesuksen sanat:

Varas ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan, mutta minä olen tullut antamaan yltäkylläisen elämän.

sekä Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisista. Meidän kohdallamme nämä laupiaat olivat laupias ranskalaismies (hänen uskonnollinen vakaumuksensa ei käynyt selville) sekä laupiaat musliminaiset (heidän uskontokuntansa tuli selville vaatetuksesta).

Hyvä teko ylitti kansallisuusrajat ja uskontojen rajat. Se kysyi rohkeutta (asettumalla vastustamaan hyökkääjiä sekä naiset että mies asettuivat samalle linjalle kanssamme ts. hyökkäyksen kohteiksi).

Hyökkäys sinällään on myös kuva sitä, mihin Jeesus viittasi sanoillaan varkaasta. Varas pyrkii viemään jotain, mikä on arvokasta hänen silmissään. Keinolla millä hyvänsä. Viekkaudella, äkkiyllätyksellä tai väkivallalla. Kun se ei pääse haluamaansa tulokseen, se voi joko heittäytyä ovelammaksi tai aggressiivisemmaksi.

Kun olimme päässeet vaaravyöhykkeen ulkopuolelle, Arto ajatteli ääneen:

Mitenköhän lähellä Herraa olimme Abervillessä?

Vastasin:

Ehkä lähempänä kuin koskaan.

Herra oli kanssamme hyökkäyksen keskellä. Näin uskon. En voi nähdä sattumana näitä tämän ajan laupiaita. Suurkaupungissa sattuu ja tapahtuu. Kuka jaksaa välittää? Kuka jaksaa asettua väliin? Tapahtumaketju on uskomaton.

Kristityn elämässä Pyhä Henki hoitaa Puolustajan ”virkaa” rohkaisten – ja joskus hyvinkin topakasti. Kristittyinä olemme hengellisessä taistelussa Voittajan puolella oli sitten ympärillä minkälainen härdelli tahansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s