Skip to content

Yksi tehtävä

Jatkoa kirjoituksille…

Dressing in Yellow – Keltaisessa

Entäs sitten?

Miksi minä?

Oletko koskaan harmitellut, että joku muu menee eteenpäin ja sinä tunnut polkevan paikallasi? – Tai – jos olet ollut narsistinotteessa – miten ”elämäsi narsisti” sen kun porskuttaa ja sinä tunnut kärsivän vilua ja nälkää (ainakin symbolisesti)?

Minä ainakin olen.

Kunnes yhden kerran tilanteita päivitellessäni tajusin, että – herttilei – minun pitää tehdä elämälleni jotain ja se jotain on eteenpäinmeno.

  • Jos olen pitkähkön ajan tehnyt lähietäisyydellä elämäni narsisti(e)n elämän mukavaksi, onko minun muka roikuttava hänen elämässään etänä?
  • Jos olen uneksinut, että eräänä päivänä saan tehdä, minkä koen oikeaksi Herrani ja omantuntoni kanssa kyselemättä lisämääreitä elämäni narsistilta, vielä kiinnityn hänen elämäänsä, kun seuraan hänen toilauksiaan?
  • Eikö vihdoin olisi aika elää sitä elämää, jonka ymmärrän elämäksi?

Sama (narsisti)strategia etänä

Se, että narsisti niittää mainetta ja kunniaa (tai miehiä tai naisia…), sen jälkeen, kun olet hänen elämästään poistunut – ja kertoo sen sinulle joko suoraan tai kiertoteitä – on yksi tapa yrittää alistaa ja mitätöidä sinua. Hänen valloittamisstrategiansa yksi kärki on sinun loukkaamisesi ja mielesi pahoittaminen. Hän pyrkii toistamaan saman, mikä toimi lähietäisyydellä, nyt etänä. Tähän hän käyttää kaikkea, minkä tietää olevan sinulle tärkeää. Hän tuntee sinut hyvin ja tietää, kuinka sinua loukata (ja vaikka ei tuntisikaan, hän kokeilee kepillä jäätä…). Hän voi kokeilla joka uutta strategiaa eli olla yhteydessä uuteen elämänpiiriimme ja yrittää kääntää sitä kautta elämämme päälaelleen.

Elämä omiin käsiin

  • Kun opimme lopettamaan reagoinnin narsistin toilailuihin ts. emme provosoidu hyvästä emmekä pahasta, vapaudumme hänen otteestaan.
  • Kun opimme ottamaan oman elämämme lankoja omiin käsiimme (nk. uskovinakin (!) – toki Jumalan johdatukseen luottaen)

vähin erin tavoitamme elämämme.

Oma, ainutlaatuinen elämä

Uskon, että Jumalalla on jokaiselle meistä ainutlaatuinen, oma elämä, kutsumus ja tarkoitus. Sen vuoksi elämme elämäämme parhaiten omina itsenämme, tuota kutsumusta ja tarkoitusta toteuttaen.

Jos narsisti ei tosiasiassa sallinut meidän sanoa hänen elämäänsä juuta tai jaata, miksi ihmeessä jatkaisimme (vaikka kuvaamallani tavalla etänä) häneltä mielipiteen kyselemistä siitä, mitä saamme tehdä ja mitä emme? Elämästämme, kutsumuksestamme ja tarkoituksestamme olemme tilivelvolliset Herrallemme, emme elämämme narsistille! Herralta myös saamme lisävaloa, mitä kutsumuksemme ja tarkoituksemme syvimmiltään on, emme elämämme narsistilta! (Kun hän on elämässä yrittänyt tai yrittää leikkiä jumalaa, hän leikkii ihan liian isoa…yrittäessään ottaa Jumalan paikan…)

Meillä on oikeastaan vain ja yksi tehtävä

Käyttää sitä, mitä olemme Herralta saaneet ja loistaa Hänen kirkkauttaan.

Kun tuon tavoitamme, olemme oikeasti valtavan siunattuja. Olemme Hänen puolellaan.

 

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: