Siemenpussien äärellä

Siemenpussien äärellä

Peilausta ja heiluriliikettä

Takanani on syvällinen peilausprosessi suhteessa siihen, mihin uskon.

Yhtä lailla takanani on heiluriliike äärilaitojen välillä: tietyistä ajatuksista hyvin kriittiseen suhtautumiseen – ja taas takaisin.

Peilausprosessin ja heiluriliikkeen taustalla ovat kokemukseni hengellisyyden väärinkäytöksistä. Minun logiikallani väärinkäytöksistä seurasi se, että suhtauduin äärimmäisen varauksellisesti – jopa kielteisesti – kaikkiin niihin hengellisyyden alueisiin, jotka jollakin tavoin muistuttivat kokemastani. Esimerkkeinä karismaattisuus, menestys, uskovan auktoriteetti.

Heiluriliikkeen äärilaita johtui negatiivisista kokemuksista, kun taas paluu kohti toista laitaa myönteisistä kokemuksista, siitä että olen vähin erin tajunnut, että yksi mätä omena ei merkitse sitä, että kaikki omenat olisivat mätiä.

Missä vika, kun auringonkukista ei kasva auringonkukkia?

Mädän omenan tunnistaminen on tärkeää, koska se helposti palaa muunkin omenasatsin. Sen sijaan johtopäätös, jonka mukaan tuomitsen kaikki omenat mädiksi ja alan niitä välttämään, on järjetön ja epälooginen johtopäätös.

Lähestyn asiaa toisen vertauskuvan kautta:

Ajatellaan siemenpussia, vaikkapa auringonkukansiemeniä. Oletamme kaupasta pussin ostaessamme, että siinä on auringonkukansiemeniä. Kylvämme pussin sisällön olettaen, että siitä kasvaa auringonkukkia. – Pettymyksemme ja hämmästyksemme on suuri, jos pussin sisällöstä kasvaa ihan jotain muuta. Tunnemme itsemme petetyiksi.

Kuka meistä syyttäisi alkuperäistä auringonkukansiementä asiantilasta: Auringonkukan siemenet ovat huonoja, niistä ei kasva auringonkukkia..? Ajattelisimme, että kyseisen pussin siemenet eivät vastanneet odotuksiamme, koska pussin sisältö ei ollut sitä, mitä sanottiin sen olevan. Ilmankos siitä ei kasvanut auringonkukkia!

Silloin, kun jotain uskon osa-aluetta markkinoidaan väärin, kyse on samantapaisesta asiasta. Usko ei toimi sen vuoksi, että sisällössä on jotain ongelmaa. Se ei itse uskoa tai jotain sen osa-aluetta tee toimimattomaksi.

Todellinen toimimattomuuden syy: Väärä markkinointi

Olen useassa mutkassa törmännyt uskon väärään markkinointiin. Esimerkiksi: Ihmeinä on kerrottu asioita, jotka eivät täytä ihmeen tunnusmerkkejä. Joskus on ”ihmettä” lähemmin tarkastellessa selvinnyt, että asiaa ei ole kerrotussa muodossa edes tapahtunut. Seuraavassa muutamia esimerkkejä, joiden edessä olen pöyristynyt kerran, jos useammankin.

Julistaja puhuu toisella laidalla Suomea tai maailmaa ihmeistä ja herätyksestä, seurakunnassaan tai kokouspaikkakunnillaan. Paikkakunnilla ei tuosta ”herätyksestä” ole tietoakaan.

Julistaja puhuu unesta, jonka hän on nähnyt siitä, miten hänen seurakunnastaan alkaa herätys. Yllättäen törmään samaan uneen vuosia myöhemmin, kun toinen julistaja samalta paikkakunnalta kertoo unta omanaan ja kertoo herätyksen alkavan hänen seurakunnastaan.

Julistaja kertoo, miten hän on paikkakunnan tuki ja turva, miten paikkakunnalla on tapahtunut ihmeitä hallintoelimiä myöten hänen rukoillessaan. Törmään toiseen vastaavanlaiseen tarinaan, jossa toinen julistaja kertoo itsestään samaa.

Ihan kuin jouluaattoiltana vilistelisi kaupungin kaduilla kymmenen joulupukin asuun pukeutunutta ja kaikki väittäisivät olevansa aitoja, oikeita joulupukkeja.

Näiden tilanteiden äärellä joidenkin julistajien usko on paljastunut bluffiksi, kun kulissit ovat kaatuneet.

Olen oppinut, että ihmekertomusten taustat kannattaa tarkistaa. Todellinen ihme kestää tarkastelun.

Silti olisi mieletöntä hylätä  julistajan toilausten vuoksi Sana.

Näin olen itse kuitenkin tehnyt.

Bluffijulistajia ja toisia johtopäätöksiä

2012 kevätkesällä luin oklahomalalaisen Jennifer Millsin tekstejä, joissa hän rukoili erilaisia asioita käyttäen Sanaa. Ilmiselvästi menestysteologiaa! Ja Mills kaveerasi sellaisten kavereiden kuin Kenneth ja Glory Copeland, Jerry Savelle ja Joel Osteen kanssa!

Millsillä oli viisautta käsitellä menestysfoobikkoa. Hän kirjoitti minulle:

Ei sinun tarvitse uskoa kirjoituksia. Usko Sanaa. Lue Sanasta. Katso, mitä Sana sanoo.

Jouduin pyörtämään puheeni ja ajatukseni menestyksen suhteen.

Kokemuksieni valossa olin tehnyt juuri tuon auringonkukkapussissa ei olekaan auringonkukansiemeniä – siis auringonkukansiemenet ovat valhetta – väärintulkinnan.

Olin kuullut menestysjulistusta, joka perustui blufffin. Näin ajauduin teologiaan, jonka mukaan menestys on harhaa ja siihen, että erityisesti Uusi testamentti ei puhu menestyksestä. Tästä ei ollut kovin pitkä matka siihen, että muitta mutkitta ja mukisematta otin vastaan, mitä ylhäältä (?) annettiin eli kun elämässä oli vastoinkäymisiä, pidin niitä Jumalan tahtona. – Ja tietysti vielä luin ja kuuntelin opetusta, jonka mukaan asia oli juuri näin:

Jumala kurittaa jokaista lasta, jota Hän rakastaa.

Kultakin koetellaan tulessa.

Vähitellen aloin tajuamaan, että asia ei ole ihan noin mustavalkoinen.

Kuri ei ole piiskaa, vaan ohjausta – joskus topakasti sauvalla ohjaten. Koskaan Hyvä Paimen ei lyö lammastaan; paimen, joka ei ole tehtäviensä tasalla tekee niin, mutta hän onkin huono paimen – tai varas. Lue Hes 34, Ps 23, Joh. 10.

Koettelemusten jalostavasta vaikutuksesta on Raamatussa hyvää opetusta. Kulta puhdistuu tulessa. Silti tilanne ei ole sellainen, että Valaja vain heittää omansa tuleen. Valajalla on tulelle oma tehtävänsä ja Hän on vierellä eikä koskaan anna kuumuuden pilata kultaa. Kuumuutta on tasan sen verran kuin on tarpeen.

Jumala ei ole sadisti, vaan Hänen tarkoituksensa kaikessa on Hänen omansa paras.

On äärimmäisen tärkeää, että emme Jumalan omina laita Paimenen piikkiin varkaan töitä ja Jumalan tilille vihollisen tekoja – ja että opimme laittamaan rajat varkaalle, kun se on tulossa viemään meiltä jotain, mitä Jumala ei ole vietäväksi tarkoittanut.

Vastaa