Skip to content

Ihan uusi alue

Vierailin perjantaina poikani palvelupaikassa ja hämmästelin armeijaelämää.

Hengellisessä mielessä olen hämmästellyt taistelukenttää, joka on temmeltänyt samaan aikaan, kun uusia asioita on tuntunut kaatuvan syliini.

Jotain samantyyppistä kuin, mistä pastori Arvo Survo mainitsi vieraillessaan seurakunnassani todeten:

Tämä voi pistää teologianne uusiksi.

Taistelu on todellinen. Vihollinen on todellinen. Mutta niin on voittokin – Kristuksessa Jeesuksessa.

Survon kertomus liippasi hyvin läheltä omaani – ja rohkaisi kovasti:

Jumala on yliluonnollinen Jumala. Jumala johdattaa omaansa – ja siunaa. Sanoivat ihmiset ympärillä mitä tahansa. Jumalan voima on yli vihollisen voiman. Ajoittain saamme kokea tuon Jumalan voiman esiinmarssin elämässämme niin että näkyy ja tuntuu.


Vihollinen ei haluaisi meidän etenevän. Se haluaisi meidän polkevan paikoillaan tai mieluummin perääntyvän. Kysymyksessä ei ole leikkisota, ei edes sotaharjoitus. Hengellinen sota on todellista.

Ajoittain (tai oikeastaan melko usein) vihollinen saa meistä ihmisistä hyvät liittolaiset. Se saa uskoteltua meille omia valheitaan ja sotimaan Jumalan suunnitelmaa vastaan – ja toinen toistamme vastaan.

Seuraus on eripura ja iso sotku. – Joskus luulemme (tai uskottelemme), että olemme Jumalan asialla, vaikka toteutamme vihollisen suunnitelmaa.

Ajoittain Jumala avaa silmät tämän sodan todellisuudelle. Minun kohdallani kävi juuri näin.

Sain fb-ystävältäni melko erikoisen viestin: Hän kirjoitti, että elämässä voi olla omituinen pysähtyneisyyden aika juuri Jumalan lupauksien täyttymyksen kynnyksellä. Olen juuri kurkottamaisillani eteen päin ja ottamaisillani ratkaisevan askeleen, kun lupaus näyttää karkaavan ulottuviltani.

Ystäväni kirjoitti: Odota kärsivällisesti. Näet unen, joka antaa selityksen tähän.

Olin ymmälläni, koska monikohtainen analyysi osui niin oikeaan.

Unia näen harvakseltaan – mutta niin vain kahden yön jälkeen tuon viestin saamisesta näin hyvin selkeän unen: Siinä seisoi eräs ihminen (tai tosiasiassa ei niinkään ”eräs”, vaan  yksi elämäni narsisteista…), joka esti eteenpäinmenoni. Kun yritin ohi oikealta, hän siirtyi siihen suuntaan, ja kun vasemmalta, hän oli edessäni. Käsin hän ei minuun koskenut, vaan läsnäolollaan esti oviaukosta menemiseni.

Toisaalta asia tuntuu ihan käsittämättömältä: Miten merkillisessä toisen eteenpäinmeno voi olla toiselle niin kova juttu, että hän mieluusti estäisi etenemisen, vaikka eteenpäinmenijän eteenpäinmeno ei tuolta toiselta ole mitenkään pois… MUTTA niin narsisti vain toimii…

Sidos voi olla henkinen: Erityisesti silloin, kun narsisti on isä, äiti, tyttö- tai poikaystävä, vaimo tai mies, työnantaja tai kollega, pastori, tms. – ts. häneen on jonkin sortin ihmissuhde tai työsuhde – narsisti voi saada henkisen yliotteen niin, että tiedostamattammekin ohjaa ajatteluamme usein murentaen omanarvontuntoamme ja uskoamme kykyihimme.

Kokemukseni mukaan sidos voi olla myös hengellinen. Olen kertonut kummallisista sattumuksista, jotka ovat sattuneet, vaikka narsisti on ollut matkan päässä… On näyttänyt siltä kuin hänen toiveensa olisi toteutunut, vaikka en niistä itse ole ollut tietoinen. Millään muulla en painostavaa tunnetta tai selittämättömiä vastoinkäymisiä osaa selittää kuin sillä, että jollakin tavoin narsistin sairaalloisen suuret luulot itsestään ja halu kontrolloida toista voi vaikuttaa hengelliseen todellisuuteen.

Lisää aiheesta: http://sourcepublication.net/2012/11/12/1525/

http://sourcepublication.net/2012/11/13/narsismin-hengelliset-seuraukset/

http://sourcepublication.net/2014/07/03/800-ajatuksia-kontrolloinnista-syista-seurauksista-ja-selviytymisesta/

Sen olen tässä ”tositaistelussa” oppinut, että pitää oppia pitämään puolia. Mukisematta ei pidä perääntyä. Mieluummin pitää säilyttää asemat – ja kaikkein mieluummin edetä, vaikka vihollisen tuli olisi miten kovaa tahansa. Kristittyinä emme tosiaankaan ole altavastaajia. Olemme voittajia. Kaikki, mikä nakertaa Jumalan (todellista) tahtoa tai suunnitelmaa elämässämme on hyvin heikoilla todellisen Voittajan edessä. Lopputulos on 100-varma – vaikka vihollinen yrittäisi väittää muuta: Jeesuksessa Kristuksessa olemme voittaneet. Ja  eteneminen tapahtuu, kun emme vain luovuta.

1 Comment »

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: