Vuoriakin pysyvämpi

Vuoriakin pysyvämpi

Tuttuus tuo turvaa. Joskus tuttuus turruttaa. Näin tapahtuu Sanankin äärellä. Kohdan ohittaa hauki on kala -lukutyylillä.

Pysähdyin pohtimaan yhtä tällaista kohtaa.

Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi. (Jes 54:10, KR 92)

Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi. (Jes. 54: 10, KR 38)

Tajusin, miten radikaali kohta oikeasti on.

Siinä Jumalan armoa verrataan vuoreen.

Järkkyvän ja horjuvan vuoren/kukkulan yhdistämme maanjäristykseen. Alkukielessä käytetyt sanat tarkoittavat paitsi järistystä, vapisemista ja tärinää, myös täydellistä romahtamista ja paikaltaan siirtymistä. Sellaista ei oltu koskaan nähty. Kyseessä oli ihmismielestä mahdoton asia. Vuori ei voi täydellisesti romahtaa eikä se voi siirtyä paikasta A paikkaan B. *)

Jesajan eteemme maalaamassa kuvassa Jumalan armo on vieläkin varmempi kuin ”ei mahdollinen vuoren romahtaminen tai siirtyminen”. Jumalan armo ei siirry, väisty tai peräänny Herran omasta. Jumalan rauhanliitto ei horju eikä romahda.

Siioninvuori, Hermon ja Karmel olivat paikoillaan Jesajan aikana. Ne ovat paikoillaan meidän aikanamme. Jumalan armo on vieläkin pysyvämpi.


Samaa rajua kielikuvaa käytti myös Jeesus puhuessaan sanoessaan opetuslapsilleen – tosin ihan eri asiayhteydessä. Jeesus totesi, että jos hänen seuraajillaan olisi sinapinsiemenen kokoinen usko, vuori siirtyisi ja heittäytyisi mereen, jos opetuslapset sitä käskisivät. Kyseessä oli asia, joka ei ihmismielen mukaan ole mahdollinen. Vuoret eivät romahda niille sijoilleen eivätkä ne siirry – normaalisti. – Uskon maailmassa asiat kuitenkin voivat tapahtua – vastoin ihmismielen mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia.

Vastaa