Skip to content

Ups – Tarina siitä, kuinka Kuikka vietiin (todellisille) ongelman juurille

Monen monta kysymystä olen vuosien mittaan kysynyt kohtaamieni hengellisen kentän väärinkäytösten äärellä

Väärinkäytöksiä mielestäni ovat muun muassa
  • manipulointi uskon varjolla
  • Pyhän (Pyhän Hengen, Hengen lahjojen, Raamatun, tms.) käyttö omien tarkoitusperien ajamiseen ja läpi saamiseen
  • vääränmoinen voimankäyttö hengellisyyteen puettuna, jne.

Kysymyksiä, joita olen kysynyt ovat olleet muun muassa:

  • Miten alunperin hyvä voi perinjuurin vääristyä ihmisen kädessä irvikuvakseen?
  • Mitä on sellainen usko, joka lopulta johtaa ihmisen ottamaan monta askelta pois päin uskosta?

Sehän on päinvastainen reaktio kuin uskon tarkoitusperä minun mielestäni on: Kutsua ihmisiä hyvän Jumalan läheisyyteen.

Väärinkäytökset toimittavat varkaan virkaa, karkottavat ihmisiä hyvän Jumalan luota.

Miten on mahdollista, että kristittynä
  • joka ymmärtääkseni – on ottanut etäisyyttä väärään hengellisyyteen ja – tätä taustaa vasten ymmärtääkseni
  • on ihan oikeilla asioilla

Siitä huolimatta sylissäni on mainitsemani manipuloinnin, uhkailun, tms. hedelmä: Ikään kuin jokin sitoisi elämääni, vaikka tosiaankin haluaisin viimein olla vapaa manipuloinnin viimeisistä rippeistä?

Ajomatkalla kotikonnuilleni kuuntelin raamatunopetusta. Oli kuin äänitteellä puhuva raamatunopettaja olisi kertonut minun elämääni:

  • Paikalleen jumahtaminen
  • Selittämättömät vastoinkäymiset
  • Fyysiset/psyykkiset oireet.

Raamatunopettaja toi esiin liudan asioita, joiden takia ihmisen elämään voi tulla tuollaisia asioita. Hän käytti englanninkielistä termiä causes of curses, kirousten seuraukset.

  • Kirous ei merkitse välttämättä noitamaista manaamista, vaikka voi sellaistakin olla. Erityisesti Afrikassa tai Aasiassa voi muissa uskonnoissa olla kiroamista, joka kokemuksen mukaan voi aiheuttaa ongelmia. Ts. kysymys tosiaankaan ei ole mistään ”leikin asiasta”. Sen tietävät alueilla asuvat ja lähetystyötä tekevät.
  • Kirous voi olla kielteisten asioiden puhumista toisen ylle. Se on kirous –sanan yksi merkitys Raamatussa.
  • Muita merkityksiä – sen mukaan mitä kiroamista merkitsevää sanaa käytetään – ovat manata, pirstoa, pistää palasiksi.
  • Tuota virkaa hoitavat esimerkiksi sanat:

Tokkopa sinusta mittään tulloo.

Tai

Et ole veljesi veroinen. (Tai olet ihan tyhjän pantti…)

Hyvä mittari sen mittaamiseen, olemmeko varkaan vai Paimenen puolella, on- rakentavatko sanamme elämää vai hajottavatko ne elämää.

Jumala on aina uuden elämän puolella!

Mikä mekanismi sitten onkaan, sanoilla näyttää olevan suunnattoman suuri voima!

Alitajuisesti tunnumme uskovan meistä sanotun.

Siihen on yksi vastalääke: Annamme Herran puhua elämää yllemme. Sen Hän tekee Sanassaan. Hänen Sanansa on Totuus. Hänen Sanansa on enemmän kuin yllemme lausuttu kielteinen sana.

Kun pikkuisen aikaa asiaa mietin, tajusin sen, mitä olen matkan varrella ounastellut: Henkilökohtaisesti omassa elämässäni olen toistanut lapsuudesta asti tiettyä kehityskulkua, joka on ollut läsnä isäni tai äitini puolella.

Sanat, jotka on jossakin vaiheessa lausuttu vanhemmilleni, ovat olleet osa heidän elämäänsä ja myös minun elämääni.

Hui hurja sentään! Senkö takia olen tehnyt niitä valintoja, joita olen tehnyt? En ole uskaltanut uskoa elämältä – enkä edes Jumalalta – enempää!

Raamatunopetuksen radikaalius oli siinä, että se vei muistoissani minut niihin hetkiin, jolloin usko tuli elämässäni läheisemmäksi kuin koskaan aiemmin. Tuo toi elämääni myös uudenlaista vastuuta. Ymmärsin, että minun piti ottaa huomioon elämässäni Jumalan mielipide ja johdatus uudella tavalla.

Tajusin olevani perusongelmani ratkaisun äärellä (ja sen asian äärellä, että en – vaikka olin niin luullut – ollutkaan tajunnut, mikä oikeasti roolini tässä sopassa on… Nyt rouhaistiin ja syvältä…) Ratkaisu mysteerioon, miksi ajauduin vuosien mittaan muutaman narsistin tai narsismiin taipuvaisen seuraan ja löysin itseni syvästä suosta.

En malttanut pysähtyä tai kyennyt pysähtymään kuulostelemaan, oliko minulle markkinoitu aitoa. Enkä sitä, oliko se tosiaan JUMALAN minulle tarkoittamaa. (Opin samalla sen asian, että ihminen voi väittää Jumalan tahdoksi sitä, mikä ei Jumalan tahto ole… Jumalan tahto ei ole rikkoa ihmisen elämää tai varastaa häneltä iloa, vapautta ja vuosia.)

Tämän tosiasian tunnustaminen oli kivuliasta ja vaati aikaa:

  • Olin tehnyt monta virhettä
  • Olin joillekin muillekin markkinoinut uskoa väärin.

Jumala on armollinen, mutta Hän ei pääse elämääni täysillä siunaamaan ja minua täydesti johdattamaan, jos elämäni on Hänen näkökulmastaan rakennettu kestämättömälle perustalle.

  • Miten voisin olla täydesti Hänen käytössään, kun samaan aikaan kysyn hyväksyntää muualta olkoon sitten isovanhempani tai heidän isovanhempansa, elämäni narsistilta (tai narsismiin taipuvaiselta)…) kuin Jumalalta ?
  • Miten voisin olettaa Hänen laskevan ylleni voimallisen Pyhän Hengen voitelun, kun pönkitän samaan aikaan kulisseja elämäni yllä väittäen elämääni siunatuksi ja uskoani tavoiteltavaksi – samaan aikaan peittäen kyyneleet ja kivun, joka on arkipäivääni..? (Ongelma ei niinkään ollut tuossa kivussa ja kyynelissä, vaan siinä, että väitin, että niitä ei ole!!!)

Vastuuni oli siinä, että minun olisi pitänyt pitää itseni erossa kaikesta epäaidosta! Siksi Jeesus kehotti valvomaan ja katsomaan hedelmää.

Ups…

Onneksi – tosiaankin onneksi – Jumala on armollinen.

Möhläystensä äärellä on mahtavaa lukea Raamatusta Jumalan mahtavia lupauksia:

Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.

Kysymys ei ole meidän ansioistamme, vaan Isän Jeesuksessa aikaansaamasta kelvollisuudesta. Meidän tehtävämme on älytä uskossa tarttua tuohon ansioon – ja anteeksiantoon:

Hän antaa anteeksi kaikki syntini
ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta
ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.

Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,
niin on Herran armo suuri
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meidän syntimme. (Ps. 103: 3-5, 11, 12)

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: