Walking in the Faith (part 9): Taking Steps of Faith – Uskossa vaeltaminen (osa 9): Uskon askeleita

Honestly said, this season has been stepping up and down, and once and once again. – Totta puhuen tämä joulun seutu on ollut liikettä ylös ja alas, ja monta kertaa.
What is that shaking? – Mitä on tämä ravistelu?
It is calling for new. – Se on kutsua uuteen.
From my comfort zone. – Minun mukavuusvyöhykkeeltäni.
It has been a very interesting time. – Tämä on ollut mielenkiintoista aikaa.
In the mid of shaking, I have received some many encouraging messages speaking about a new beginning and a new opportonity. – Keskellä ravistelua olen saanut monia rohkaisevia viestejä, jotka puhuvat uudesta alusta ja uudesta mahdollisuudesta.

Shaking is good, shaking is for new – Ravistelu on hyvä, ravistelu edeltää uutta

I the mid of these thoughts I  found a writing of Julie Price – Näiden ajatusten keskellä löysin kirjoituksen Julie Pricelta: It’s Time To Leave The Shore, For The More – On aika jättää ranta, jotta saavuttaa jotain enemmän
(Jesus) called them to come away with Him; to leave the shore, for the more. As they obeyed Him, there was a harvest like they had never seen. And it all started with their willingness to “leave the shore.” Can you hear it church? God is calling us to the deep, deep places.
(Jeesus) kutsui heitä tulemaan pois Hänen kanssaan, jättämään rannikon, jotta he saavuttaisivat uuden. Kun he tottelivat Häntä, käsillä oli sadonkorjuu jonkalaista ei oltu ennen nähty. Ja kaikki alkoi heidän halustaan jättää ranta.
In the mid of these thoughts I have sat in a worship where a preacher spoke about the same item. – Näiden ajatusten keskellä istuin tilaisuudessa, jossa saarnaaja toi esille saman asian.

It gone deep to my calling – Se meni syvälle kutsumukseeni

As long I may rememeber, my calling has been to call people deeper in Jesus, – Niin kauan kuin muistan, kutsumkseni on ollut kutsua ihmisiä lähemmäksi Jeesuksessa.
Someones have started their journey as a child. Their parents (grandparents or other important people) have been familiar with Jesus. Someones (as I) have met a bit longer time without getting to know Jesus (He came near to me when I was 18 years old). Somenes, as Arto, have spent decades and Jesus was only a name in religious books. And someones meet Jesus personally in their last moments. – Jotkut ovat aloittaneet matkansa lapsena. Heidän vanhempansa (isovanhempansa tai muut tärkeät ihmiset) ovat tunteneet Jeesuksen. Jotkut ovat viettäneet hiukan pidemmän ajan, kunnes ovat oppineet tuntemaan Jeesuksen (minä kohtasin Hänet 18-vuotiaana). Jotkut, kuten Arto, ovat viettäneet vuosikymmeniä ja Jeesus on ollut vain nimi uskontoa käsittelevien kirjojen sivulla. Ja jotkut ovat kohdanneet Jeesuksen viimeisinä hetkinään.
After I met Jesus in 1989 in Lutheran Church I have felt that my calling is to tell about Jesus. – Sen jälkeen, kun kohtasin Jeesuksen luterilaisessa kirkossa 1989, olen kokenut kutsumuksekseni kertoa Jeesuksesta.
Sometimes to strangers, sometimes to people I knew well, some times in pulpits, some time in streets. – Joskus ventovieraile, joskus ihmisille, jotka tunsin hyvin, joskus puhujanpöntöstä, joskus kaduilla.
But in 2007 happened something which destroyed my life. – Mutta vuonna 2007 tapahtui jotain, mikä tuhosi elämäni.
I awoke to the fact that there may be destroying powers infuencing to the Church of Christ – Heräsin todellisuuteen, että Kristuksen seurakunnassa vaikuttivat tuhoisat voimat.

Flesh of human beings and a fraud of the evil – Ihmisen liha ja vihollisen petos

Oh no! – Voi ei!
If the life of ”Christian” is like this, I want to take many steps to stay away that kind of ”Christianity” – Jos ”kristityn” elämä on tuommoista, haluan pysyä sellaisesta erossa.
It took time (years) – Vei aikaa (vuosia)
To realize that there were big difference between deeds of flesh (or evil) and Jesus. – Tajuta, miten iso ero oli lihan ja Jeesuksen tekojen välillä.
It took time (years) to forgive to them – and myself. – Vei aikaa (vuosia) anteeksiantaa heille – ja itselle.
It took time (years) to let go. – Vei aikaa (vuosia) heittää irti.
It took time (years) to get encouraged to come back to my calling. – Vei aikaa (vuosia) palata kutsumukseeni.
Well, I spent years by standing and watching, passively. – Niin, vietin vuosia passiivisesti seisoen ja katsellen.
In the mid of self-pity. – Keskellä itsesääliä.
Why me? Why, Lord? Why…? – Miksi minä? Miksi, Jumala? Miksi…?
I want to live fair distance over 200 miles away the spirituality which looked like the counterfeit I had met. – Halusin pitää runsaan välimatkan (tyyliin 300 km…) siihen uskonnollisuuteen, mitä pidin petoksena.
I couldn´t trust anything. – En kyennyt luottamaan mihinkään.
Today I thank Lord of a priest here where I live. – Tänään kiitän papista sillä seudulla, jossa nyt asun.
His absolution was the key to my life. – Hänen synninpäästönsanansa olivat avain elämääni:
You are free, set others free; Lord has forgiven you, forgive others; you are set be free, set others free.
Olet vapaa, vapauta muita; Herra on antanut sinulle anteeksi, anna anteeksi muile; olet vapaa, vapauta muita.
I realized to the fact which really meant: The word (about forgiveness and absolution) said by Jesus and His calling. – Havahduin siihen, mikä toden teolla oli merkityksellistä. Jeesuksen sanoma anteeksiannon ja synninpäästön sana ja Hänen kutsumuksensa.

That was His calling to deeper, and even deeper  – Tuo oli kutsu syvemmälle, ja vieläkin syvemmälle

Lord Jesus had called me to meet my hurt, wounds, etc. – Jeesus on vienyt minut kohtaamaan kipua, haavoja, jne.
In this season He has called me to meet His calling in even deeper way. – Nyt joulun aikaan Hän on vienyt minut kohtaamaan kutsumustani, jos mahdollista vieläkin syvemmin.
After looking at believers in this time, I think, this is very current word of most of us. – There are many believers in the same kind of situation as I have been years: in the mid of confusion, despair, frustration – or even in anger, bittersness and why-questions. – Katsellessani aikani uskovia ajattelen, että sana on useimmille meistä ajankohtainen. – Monet uskovat ovat samassa tilanteessa kuin minä olin vuosia: hämääntyneitä, epätoivoisia, turhautuneita – tai jopa vihaisia, katkeria ja keskellä miksi-kysymyksiä.
It’s time to leave the shore.  No more standing and watching.  No more passivity.  No more self-pity.  It’s time to lift up your head and raise your expectation.  God is asking you to take that leap.  To leave the shore, for the more. —  It’s time.  Let’s go… (quoting the words of Julie Price)
On aika jättää ranta. Ei enää seisomista ja katselemista. Ei enää passiivisuutta. Ei enää itsesääliä. On aika nostaa pää ja myös odotukset. Jumala kutsuu sinua ottamaan askeleen. Jättämään rannikon, jotta saat enemmän. — On aika. Mennään. (lainaten Julie Pricea)
What ever has happened in your past. Let it go! Receive forgiveness and a fresh new beginning in your Savior! – Mitä ikinä on tapahtunutkaan menneisyydessäsi. Päästä siitä irti. Ota vastaan anteeksianto ja uusi alku Vapahtajassasi..

2 vastausta artikkeliin “Walking in the Faith (part 9): Taking Steps of Faith – Uskossa vaeltaminen (osa 9): Uskon askeleita

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s