Ajatuksia eheytymisen matkastaja tunnoista matkan varrella.

Eheytymisen polkuja

Samoilla minuuteilla kuin minä väsäsin kuvallisia ajatuksia siitä, miten Jeesus on läsnä suurimmassa pimeydessä, myrskyssä tai surussa, oli Debbie Alaskassa julkaissut omia ajatuksiaan. – Jos taidat englantia, ole hyvä ja lue suoraan hänen blogistaan! – Debbien blogi muutenkin näyttää tutustumisen arvoiselta. Raikas ja selkeä sekä ulkoasultaan, että hengellisyydeltään.Clear in its appearance and spirituality as well.

 Pimeys ei ole minulle vieras. Elän siinä. Aina joulukuussa valo katoaa. Asuminen Alaskassa on kuin asuisi pimeydessä silloin, kun päivä on lyhimmillään.  Valo niukkenee. Opimme selviytymään etsiytymällä valoon. Jotkut käyttävät kirkasvalolamppuja torjuakseen sielussa kasvavaa pimeyttä talvikuukausina. Toiset varmistuvat siitä, että pääsevät ulos päivällä, kun meillä on edes vähän valoa. Jotkut elävät sen toivon varassa, että heinäkuussa valo ei lopu.

Pimeys ei ole minulle vieras. Olen elänyt siellä. Mielen luhistumisessa. Sydänsurussa. Hylkäämisessä. Viha ja vihaiset sanat ovat kiduttaneet sieulua. Paniikkihäiriö. Masennus. Olen huomannut, että ainoa tapa selviytyä sielun pimeydestä on etsiä Valkeutta.
Edes pimeimmät hetkemme…

View original post 143 more words

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s