God is not afraid of Dark – Jumala ei pelkää pimeyttä

God is not afraid of Dark – Jumala ei pelkää pimeyttä

amoilla minuuteilla kuin minä väsäsin kuvallisia ajatuksia siitä, miten Jeesus on läsnä suurimmassa pimeydessä, myrskyssä tai surussa, oli Debbie Alaskassa julkaissut omia ajatuksiaan. – Jos taidat englantia, ole hyvä ja lue suoraan hänen blogistaan! – Debbien blogi muutenkin näyttää tutustumisen arvoiselta. Raikas ja selkeä sekä ulkoasultaan, että hengellisyydeltään.

A bit funny, but in those very moments when I tried to put in words about the fact, that Jesus is even in greatest darkness, biggest storm or deepest sorror, there was Debbie in Alaska writing in the same item. Here you find the link to her blog. – I think Debbies blog is very good for visit. Clear in its appearance and spirituality as well.

 

Pimeys ei ole minulle vieras. Elän siinä. Aina joulukuussa valo katoaa. Asuminen Alaskassa on kuin asuisi pimeydessä silloin, kun päivä on lyhimmillään.  Valo niukkenee. Opimme selviytymään etsiytymällä valoon. Jotkut käyttävät kirkasvalolamppuja torjuakseen sielussa kasvavaa pimeyttä talvikuukausina. Toiset varmistuvat siitä, että pääsevät ulos päivällä, kun meillä on edes vähän valoa. Jotkut elävät sen toivon varassa, että heinäkuussa valo ei lopu.

Pimeys ei ole minulle vieras. Olen elänyt siellä. Mielen luhistumisessa. Sydänsurussa. Hylkäämisessä. Viha ja vihaiset sanat ovat kiduttaneet sieulua. Paniikkihäiriö. Masennus. Olen huomannut, että ainoa tapa selviytyä sielun pimeydestä on etsiä Valkeutta.
Edes pimeimmät hetkemme eivät ole pimeitä Jumalalle. Hän tietää, mitä ne sisältävät. Hän tietää kivun, jonka ne aiheuttavat. Meidän Jumalamme ei pelkää pimeyttä. Juuri pimeydessä Hän tekee parasta työtään. Kaiken jälkeen Hän on Mestaki, joka käyttää pimeää kuolemantäyteistä hautaa tuodakseen esiin valon ja pelastuksen. Pimeys ei ole mitään maailman Valolle.  Hän tietää, että hylkääminen voi koitua lunastukseksi ja sydänsurut syväksi parantumiseksi. Kipu tekee tietä tarkoitukselle. Ei ole sellaista pimeyttä, johon Hän ei voi tuoda valoa.
Viimeisimpänä vuotena olen oppinut, että pimeimpinä hetkinämme Hän tekee työtään. Kun elämä hajoaa, Hän on jo koonnut palaset. Ehjäten minut. Missä mustasukkaisuus ja kriittisyys on tuhosi, Hän sanoi helliä sanoja nostaakseen minut ylös ja viedäkseen minut pikkuisen eteenpäin. Hän jätti tien varrelle odottomattomia siunauksia.
Mitätöinti? Tekee sijaa Hänen täyteydelleen.
Kokemus pimeästä? Se saa Hänet loistamaan kirkkaammin.
Oletko pimeydessä? Ripustaudu Ainoaan, joka ei koskaan pelkää pimeyttä

Vastaa