Viime sunnuntai oli nk. tuomiosunnuntai.

Päivää nimitetään myös Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi. Kyseisenä sunnuntaina (luterilaisissa) kirkoissa luetaan tekstejä, jotka liittyvät Kristuksen paluuseen ja viimeiseen tuomioon. Viime sunnuntaina esimerkiksi luettiin seuraava teksti:

Katso, se päivä tulee
liekehtivänä kuin tulinen uuni.
Kaikki röyhkeät ja pahantekijät
ovat silloin oljenkorsia.
Se päivä tulee
ja sytyttää ne liekkiin
– sanoo Herra Sebaot –
eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta.
Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni,
on nouseva pelastuksen aurinko,
ja te parannutte sen siipien alla.
Te astutte ulos, hypitte riemusta
kuin vasikat laitumella. Mal. 3: 19-20

Tekstit ovat toinen toistaan jykevämpää ja terävämpää ilmaisua.Kristuksen paluu ja viimeinen tuomio jakaa kaiken kahtia:

  • toinen otetaan ja toinen jätetään;
  • toinen otetaan mukaan, toinen viskataan pois;
  • toinen saa periä (Jumalan) valtakunnan, toinen joutuu ikuiseen tuleen, jne.

Aluksi näyttää, että ”uskosta vanhurskas” -teologia saa kyytiä, kun erottelu näyttää tapahtuvan  esimerkiksi sen perusteella, miten me kohtelemme alastonta, nälkäistä, vangittua, jne.  Kun sunnuntain tekstejä lukee tarkemmin, huomaa, miten tuomion ajatus liittyy uskoon ja kuuliaisuuteen: Rangaistus kohtaa niitä

— jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. 2. Tess. 1: 3-10

Kristukseen uskovan turva on:

— siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri– (Hepr. 12: 24)

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa (1 JOh. 4: 16-18)

Tuossa hetkessä kirkastuu ero oikean ja väärän, aidon ja epäaidon välillä:

Oikeat opettajat loistavat
niin kuin säteilevä taivaankansi,
ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen,
loistavat kuin tähdet,
aina ja ikuisesti.

Tänään työpalaverin aluksi kirkkoherramme piti hartauden aiheesta. Minua kovasti jäi puhuttelemaan hänen ajatuksensa siitä, kysymys ei ole sellaisesta mittarista, kuka tekee enemmän tai kuka vähemmän, vaan siitä, että jokainen käyttää sitä, mitä hänellä on, kykyjensä, uskonsa ja voimiensa mukaan.

Kun katsot peiliin, sinua katsoo lahjakas ihminen – koska Jumala on uskonut sinulle lahjojaan

kirkkoherra totesi.

Meidän vastuumme on käyttää lahjoja tilanteen mukaisesti ja vastuullisesti. Elämäntilanteeme vaihtelevat. Emme kaikissa elämämme vaiheissa käytä lahjojamme samalla tavoin. (Mieleeni tulee kuva pienten lasten äidistä, jolla riittää tekemistä yhdessä tai useammassa viikarissa…) Kuva Jumalasta, joka näkee elämämme asiayhteydessään, on hyvin kaukana urakkapalkkaa maksavasta Jumalasta, joka kellottaa kiiruhtamistamme kiristääkseen palkanmaksuvaatimuksia.

Enemmän kuin suorittamisesta tai täydellisestä suorituksesta kysymys näyttää olevan asenteesta. Annan janoiselle lasillisen vettä, vaatetat henkilön, jolla ei ole vaatteita tai käyt katsomassa yhtä sairasta (Vrt. Matt. 25: 31-46 – Jeesus puhuu yhdestä!!!)… Joka kerta kun niin teen/teet, teen/teet sen Jeesukselle. Kysymys on hyvin käytännönläheisestä jumalanpalveluksesta, palvonnasta ja ylistyksestä.

Kysymys on uskosta. Kysymys on kunnioituksesta. Kysymys on luottamuksesta.

Katso: minun palvelijani, jolle minä annan
voiman,
minun valittuni, johon olen mieltynyt.
Henkeni olen laskenut hänen ylleen,
hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.
Ei hän huuda eikä melua,
ei kuulu hänen äänensä kaduilla.
Murtunutta ruokoa hän ei muserra,
lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta.
Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.
Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä, vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat. Jes. 42: 1-4

Kuninkaana takaisin palaava Kristus laittaa asiat oikeille kohdilleen. Hän parantaa haavat. Hän kuivaa kyyneleet. Hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s