950. Hairahduksesta (osa 2) – Peilitalo

950. Hairahduksesta (osa 2) – Peilitalo

Kirjoitukseni on jatkoa edelliseen Hairahduksesta (osa 1) – Hyväuskoisuuden sudenkuoppa

Viittasin kirjoituksen lopussa siihen, miten tarpeellista on asettua Jumalan Sanan ja kristittyjen yhteyden peilin eteen, jotta välttää hairahduksen. Tämä edellyttää kahta asiaa: sitä, että olemme valmiit asettumaan peilin eteen ja että peili toimii oikein. Kaikki kristillisen nimellä kulkevat ihmiset, yhteisöt, seurakunnat, kirkot, ryhmät, jne. eivät ole totuutta näyttäviä peilejä, vaan – sen mukaan missä ne itse ovat hairahtuneet – voivat näyttää pahastikin vinoon.

Yksi näkökulma peilitaloon on kirjoituksessani Narsistin hedelmä puhuu ”puolestaan”. http://sourcepublication.net/2012/11/12/1525/

Kaikki ”peilivinoumat” eivät johdu narsismista. Narsismi on yksi mahdollinen selitys silloin, asiat menevät vinoon.

Narsistin tragedia on siinä, että hän ei – vaikka saattaa toisin väittää – suostu aidosti peilattavaksi. Tämä johtuu siitä, että narsistin todellisuudentaju on niin narsismin värittämä, että hän ei näe syytä itsessään; asiaintila on tavalla tai toisella aina toisen vika.

Kun hengellisessä kentässä sijansa löytänyt narsisti pyytää esirukousta itsensä puolesta, rukoukseen löytyy syy aina muualta kuin narsistin oman nutun alta. Esimerkiksi silloin, kun hän pyytää rakkautta avioliittoonsa, kauniilta ajatukselta tuntuva rukous sisältää ajatuksen siitä, että puoliso on niin vaikea, että hän tarvitsee superannoksen tuota rakkautta (vaikka narsistisen luonteenlaadun tuntien, puolisoparka näkee narsistissa pikkupaholaisen…). Rukouspyynnössä on loppu pelissä kysymys aina oman kilven kiillotuksesta ja taustan varmistamisesta. Jos rukouspalvelija tai sielunhoitaja aavistaa asian todellisen laidan ja yrittää ohjata narsistia kivun oikeille lähteille, tämä perääntyy eikä mene enää samaisen rukouspalvelijan tai sielunhoitajan luokse.


Voimme vain kuvitella, mitä tapahtuu, jos yhteisössä, seurakunnassa tai kirkossa on vaikutusvaltainen narsisti. Usko, yhteisö, seurakunta, kirkko tms. on hänelle oman minän jatke – vieläpä niin, että niiden kautta ”minä” näyttäytyy eri puolineen eri tavoin:

Matille N-persoona on oikein mukava. Matilla on vaikutusvaltaa. N-persoona näkee, että Matin kautta hänelle voivat avautua ovet vielä pidemmälle yhteiskunnallisesti.

Kimmossa N-persoona näkee tulevaisuuden johtajan. Kimmo on taipuisa, solidaarinen ja lojaali. Hänet N ottaa ohjaksiinsa, sisäpiiriin. Totta kai Kimmo tuntee olevansa imarreltu. Häneen luotetaan. Jos yhteisö on karismaattinen, Kimmo saa N:ltä profetioita, joissa luvataan N:n ”näyn” mukaisia asioita. – Oikeasti Kimmo voikin olla johtaluonne; ongelma tulee siinä, että johtajuus voi toteutua pelkästään N:n pirtaan sopivalla tavalla. Jos Kimmo alkaa toteuttaa itseään tai näkyään, hän saa tuntea nahoissaan N:n todellisen luonnon – juuri sen, minkä hän on aiemmin jo ehtinyt nähdä, sillä…

Jukka on kartettujen joukossa. Ei sitä ehkä ihan sillä tavoin nimitetä, mutta Kimmo on aistinut asian rivien välistä. Jukasta N puhuu kuiskaten ja kertoo, mitä kauheuksia yhteisössä on tapahtunut, kun Jukka vielä oli siellä. Kaikesta ei voi edes puhua…

Jos Kimmo juttelisi Jukan kanssa, hän kuulisi toisenmoisen tarinan, esimerkiksi siitä, miten hänet väärin perustein ajettiin takavasemmalle… Välttämättä Kimmo ei tule kysyneeksi. Hän uskoo, mitä N sanoo ja tuntee itsensä etuoikeutetuksi asemassaan.

Kun narsisti opettaa Sanaa, ”profetoi” tai toimii rukouspalvelussa tai sielunhoitajana, hän aina toteuttaa selkäytimessään olevaa narsistista missiotaan. Hän on peilitalo, joka luo ympärilleen erilaisia todellisuuksia sen mukaan, mitä hän henkilöissä ympärillään näkee.

…tosiaankin LUO..! – Meidän nk. uskovien on usein vaikea uskoa, että joku tosiaan tekee noin – oli edessä sitten Jumalan nimi tai muuten uskoon liittyvä asia. Yleensä meille ei tulisi edes mieleen keksiä Jumalan nimissä jotain itse sepitettyä, eihän? – Narsistille tämä tuo yhtä vähän pulmia kuin paatuneelle rikolliselle sanoa Poliisille, että en ole mitään tehnyt! – Narsisti toimii pelikentän säännöillä oli se poliisilaitos, psykologi tai seurakunta. Siksi häneen helposti uskotaan. ”Parhaimmillaan” hän pystyy kertomaan eri tahoille eri asioita ja pitämään langat melkoisen kauan käsissään, kun eri tahot eivät tajua vertailla kertomuksia keskenään – koska eivät näe sitä tarpeellisena.

Vastaa