Kirjoituksessani Vääryyden hedelmä  pohdin muun muassa

  • yksinäisyyden,
  • pettymyksen ja
  • luovuttamisen tunteita

olotiloja, jotka seuraavat tilannetta, jossa epäreiluudelle ei tunnu voivan mitään:

— missä rakkauden ja totuuden Jumala, missä on pyhä Jumala tämän kaiken keskellä? Miksi Hän ei näytä puuttuvan tai auttavan? Miksi tuo tuossa porskuttaa ja minä olen asiani kanssa tiukilla?

Samassa artikkelissa totean:

Vääryyden, epäoikeudenmukaisuuden, pahuuden, epävanhurskauden edessä on kylmennyt ensin tuollaiseen osallistuvan rakkaus. Pyhän Hengen aito työ ilmenee Hengen hedelminä, ei lihan tekoina.

Kylmäverinen ja tunteeton manipulointi yhdessä oman edun tavoittelun toisen kustannuksella kanssa on kaukana aidosta Pyhän Hengen työstä.

Minusta me nk. uskovaiset olemme liian usein myös hyväuskoisia.

  • Kun edessämme on kunnioittamamme auktoriteetti
  • Kun saarnassa/opetuksessa mainitaan sanat Jumala, Jeesus, Pyhä Henki, uskoontulo, risti tai ihmeparantuminen, tms
  • Kun siteerataan Raamattua ja/tai tuodaan nk. profetia tai tiedon sana, kerrotaan näky, uni tai ilmestys (sen mukaan kuin olemme tottuneet uskomaan)

olemme valmiit uskomaan melkein mitä vain meille sanotaan.

Uskovahan puhuu totta…

Useimmiten. Siihen useimmat meistä pyrkivät. Siksi emme osaa ottaa huomioon sitä, että petos verhoutuu aina näennäiseen aitouteen. Varas pyrkii varastamaan niin, että emme huomaa ennen kuin on liian myöhäistä. Petos ja varkaus perustuvat aina jonkinlaiseen harhaanjohtamiseen.

Niin, mutta… eikö Raamatussa sanota, että kukaan ei sano Jeesus Kristus on Herra kuin Pyhässä Hengessä..?

Jos olemme oikein tarkkoja, huomaamme, että edes tuo merkki ei ole aivan vedenpitävä. Pyhä Henki toki kirkastaa ihmiselle sen, kuka Jeesus on – mutta niin evankeliumeissa kuin Apostolien teoissa on kertomuksia siitä, kuinka

  • pahojen henkien vaivaamat tunnistivat Jeesuksen (ja Hänen seuraajansa) ja toivat asian suusanallisesti ilmi.
  • Jotkut (kuten Simon -niminen noita) tavoittelivat ihmeitä saadakseen enemmän vaikutusvaltaa.
  • Paholainen kiusasi Jeesusta käyttäen Jumalan Sanaa.

Paavali kirjoittaa kirjeessään Filippiläisille siitä, miten

  • kaikkien Jeesusta julistavien motiivit eivät olleet puhtaat; jotkut julistivat evankeliumia kateudesta, riidan halusta ja tuottaakseen Paavalille mielipahaa.

Nk. uskovinakin olemme edelleen lihaa ja verta, emmekä täysin vastustuskykyisiä hairahduksille. Siksi valvominen ja Jumalan Sanan ja kristittyjen yhteyden (seurakunta, kirkko, millä nimellä nimitämmekin…) peilin eteen suostuminen on tärkeää. Kokemukseni mukaan useat hairahdukset lähtevät siitä, että joko peilin eteen ei suostuta tai peili ei toimi oikein.

 

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s