945. Ongelmista osaksi ratkaisua (osa 1)

Tämänkertainen kirjoitukseni on rohkaisun sana erityisesti sinulle, joka kipuilet elämän pysähtyneisyydessä, ehkä taistelutilanteessa, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu…

Mielessäni on Tuomarien kirjan luku 6 http://www.evl.fi/raamattu/1992/Tuom.6.html

Midianilaiset tuntuivat vievän israelilaisilta kaiken: viljan ja karjan. Kaiken kukkuraksi he valloittivat Jumalan israelilaisille lupaaman maan. Luvatun maan haltijat joutuivat pakosalle. Aina kun israelilaiset saivat jotain aikaiseksi, midianilaiset tulivat ja veivät sen yhdessä amalekilaisten ja itäisen autiomaan paimentolaisten kanssa.

Israelilaiset olivat syypää omiin ongelmiinsa. Ongelmien syy oli se, että he olivat tehneet kompromisseja Jumalan ja ympäristön välillä. – Myös meidän elämässämme syy taisteluihin voi olla tuon kaltainen. Omassa elämässäni olen tuon kokenut.

Aina näin ei ole. Taistelut voivat tulla, vaikka olemme tehneet asiat ihan oikein ja olemme oikealla paikalla. Taistelut voivat tulla juuri sen vuoksi, että meillä on jotain määrättömän arvokasta ja vihollinen haluaa ryöstää tuon arvokkaan.

Niin tai näin, vihollinen haluaa vaivuttaa meidät tavalla tai toisella tappioon; se on sen mielihalu. Jumalan mielihalu meitä kohtaan on nostaa, viedä eteenpäin, antaa elämä, jopa yltäkylläinen elämä. Hänessä ja Hänen kauttaan.

Tässä oikeastaan taisi olla israelilaisten tragedia. Silloin kun he lähtivät toteuttamaan omaa ”missiotaan”, tehdä maan valloitus omalla tyylillä, tehdä kompromisseja Jumalan ohjeiden ja ympäristön välillä, he nostivat itse asiassa itseään ja omaa tyyliään tehdä asioita. He eivät tehneet asioita ja ottaneet vastaan johdatusta tai siunausta Hänessä ja Hänen kauttaan, vaan yrittivät omalla tyylillä. Seuraus oli katastrofaalinen.

Se, mikä minua puhuttelee Tuomarien kirjan luvun 6 äärellä, on se, miten Jumala armossaan nostaa – myös sellaisen, joka on omien ratkaisujensa takia ongelmissa. Paossa viholliselta, peloissaan.

Jäljellä ei ole omia voimia, ei uskoa. Kysymys, joka tulee tilanteen keskellä on:

Missä Sinä, Jumala, olet? Missä ovat Sinun tekosi? Ne, joista olen kuullut. Ne, joita olen nähnyt? Miksi, Jumala, annoit tämän tapahtua?

Jumalan lupaustenkin äärellä toteamus voi olla:

Jumala on hylännyt minut/meidät.

Silloin, kun ihminen on oikein syvällä ongelmissa ja/tai masennuksessa, hänen on vaikea uskoa, hänen on vaikea ottaa vastaan edes Jumalalta. – Huomaat sen, kun luet tarinaa Gideonista, miten Jumalan enkelinkin oli monen monta kertaa selitettävä Gideonille, että Jumala on nähnyt tilanteen ja kutsuu Gideonia työtoverikseen vapauttamaan kansan sen ongelmista.

Mutta kun minä olen – yksin. Mutta kun minä pelkään. Mutta kun minä olen vähäpätöisin…Mutta kun…

Entäs jos päivittelyn keskellä onkin Jumalan sanansaattaja (tai Herra itse), joka lähestyy puolelta ja toiselta, vähin erin riisuu vastalauseita, kutsuu,…olemaan osa ratkaisua,…joka vakuuttaa, että Jumala on ja että Hän puhuu.

(jatkuu seuraavassa kirjoituksessa)

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s