Kun kohtaat erämaan

Kun kohtaat erämaan

Yksi mieliraamatunkohdistani on Psalmin 84 jakeet 6-8. Psalmissa puhutaan

  • ihmeestä, joka tapahtuu niiden ihmisten elämässä, jotka löytävät voimansa Jumalassa
  • ihmeestä, joka tapahtuu vedettömässä laaksossa.

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.

Psalmissa 23 Daavid runoilee saman asian lampaan näkökulmasta. Oletko koskaan ajatellut, että lammas on varsin riippuvainen paimenesta erityisesti

  • oloissa, joissa ruokaa on niukalti ja/tai paikoittain
  • oloissa, joissa joutuu liikkumaan ruokapaikalta toiselle ja
  • oloissa, joissa villieläimet tai karjavarkaat ovat uhka.

Kun luemme psalmia tästä näkökulmasta, huomaamme miten syvää luottamusta siitä huokuu.

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

Suoja, johdatus, turva missä oloissa tahansa. Luottamus siihen, että paimen tietää, luottamus siihen, että paimen tekee parhaansa lampaan hyvinvoinnin eteen!

Psalmin 84 kuvaus tuo esiin näkökulman siihen, että Herramme on luova Jumala edelleen. Kun luemme jakeita tarkasti, huomaamme yksityiskohdan, joka puhuu tilanteisiin, jotka meidän omissa silmissämme voisivat näyttää mahdottomilta: tilanne, jossa edessä on laakso, jossa yksinkertaisesti ei ole vettä. Vettä ei ole lähimaillakaan!

Apua, Jumala, me kuolemme janoon!

Näin huutaisimme inhimillisesti…tai….

Jumala tee jotain!

…tai alkaisimme syyttämään Jumalaa…:

Miksi meidät tähän toit?

Joskus erämaa on ratkaisujemme tulos. Näin on ollut omalla kohdallani joissain asioissa. Olen omien ratkaisujeni vuoksi löytänyt itseni vaikeuksista. – Aina näin ole. Joskus olemme tarkasti Jumalan johdatuksessa ja silti matkallamme kohtaamme erämaan. Erämaa yksinkertaisesti kuuluu matkareitille.

Oli niin tai näin, erämaa ei ole tyhjän päiten. Kun annamme erämaan toimittaa tehtäväänsä, opimme nojautumaan entistä enemmän Herraan.

Kun löydämme voimamme Hänessä, voimme

  • sen sijaan, että tuijottelisimme kuivaa aukeaa ja voivottelisimme ruuan tai juoman puutetta – katsoa Paimeneen, joka tietää, mitä tulee tehdä
  • sen sijaan, että katselemme ylös kohoavia, uhkaavia vuoria, joiden yli tai välitse emme tiedä tietä, tajuamme, että kun Paimen kerran on kanssamme, meillä ei ole hätäpäivää: Hän tuntee tien ulos laaksosta.

Edes pimeydessä meillä ei ole hätää, koska Paimen suojelee kaikilta uhkilta. – Ja koska Paimenemme on Herra, Hän voi jopa luoda lähteet sinne, missä vettä ei ole (vaihtoehtoinen käännös, KR- 32 kääntää vieläkin rajummin: Me muutamme sen lähteiden maaksi ts. Herra käyttää meitä muuttamaan kuivuuden lähteiksi ja Hän antaa siunauksen sateensa laaksoon).

Vastaa