Kuulustelun ulkopuolella haluaisin kysyä sinulta yhtä asiaa

poliisi toteaa, laittaa muistiinpanonsa syrjään ja jatkaa:

Mitä sinä tarkoitit sillä, kun me silloin onnettomuuden jälkeen kysyimme sinulta nimeäsi, et sitä muistanut, mutta kerroit olevasi Jumalan lapsi ja pääseväsi taivaaseen, jos kuolet.


Onnettomuudesta en muista (edelleenkään) mitään. Kaksi viikkoa ennen onnettomuutta on aivan tyhjää. Elämä muistoineen – jopa tuttuine paikkoineen – kursiutuu kokoon vasta vähitellen. Mopon töytäistyä minut kumoon ja kirjaimellisesti ajettua ylitseni, olen saanut vakavan aivotärähdyksen – ja kokenut melkoisen täydellisen muistintyhjennyksen. Päällimmäisenä tuntuu olevan Jumalan lapseus ja taivas.
Nyt, sunnuntaina luetaan luterilaisissa kirkoissa muun muassa Room. 5: 1-11 

Kohdassa luetellaan muutamia Jumalan lapseuden elementtejä:

Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.

  • Sen mukaan laskemmeko ”elementit” yksiksi ja samoiksi vai erottelemmeko ne, löydämme kohdasta 8-10 asiaa/asiaintilaa, jotka seuraavat Jumalan lapseudesta:
  • rauha Jumalan kanssa (vm. käsitellään syvällisemmin Ef. 2: 14-22)
  • vanhurskaus
  • sovitus
  • pelastus, joka koskettaa nykyisyyttä ja tulevaisuutta
  •  antoi meille(kin) paikan taivaassa (Ef. 2: 6)
  • tieto, tietoisuus, vakuus siitä, että Jumalan Pojan elämä on pelastava meidät
  • toivo (mm. siitä, että pääsemme Jumalan kirkkauteen)
  • saamme riemuita Jumalastamme, toivosta – ja jopa ahdingoista
  • Paavalin kirje Efesolaisille listaa asioita/asiaintiloja lisää:
    tulemme eläviksi Kristuksen kanssa (Ef. 2: 5)
  • Jumala on tuonut meidät lähelleen (Ef. 2: 13)
  • kuulumme Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät (Ef. 2: 19)
  • myös Gal. 3: 28 mainitsee tämän Kristuksen ruumiin erilaisten osien rikkumattoman yhteyden

Havahduin kohtien äärellä siihen, miten radikaali sanoma on Paavalin aikana ollut. Juutalaisuuden taustaa vasten pelastus oli hyvin juutalaiskeskeinen: Jumala, juutalaisille, juutalaisten tapojen, perinteiden ja uskon kautta…; niin vilpittömästi kuin ei-juutalainen (pakana) olisi halunnut etsiä juutalaisten Jumalaa, hänen täytyi temppelissä pysyä esipihalla, pappeudesta tai kuninkuudesta ei puhettakaan. Samaan tapaan oli naisten laita riippumatta olivatko he juutalaisia vai nk. pakanoita. NYT, Kristuksen kautta avautuivat kaikki ovet, kaikille, tasaveroisesti.

Pietarin julistus on valtavaa luettavaa:

Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa. Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut. (1. Piet. 2: 9, 10)

Ennen te ette olleet, ennen teitä ei huolittu,… nyt te olette!!!


Näen tässä sanottavaa myös aikamme ”hengellisesti hyljeksityille”, niille, jotka jostain syystä eivät sovi/ole sopineet johonkin ”hengelliseen” muottiin tai täyttäneet jotain ”hengellistä” mittaa, niille jotka on jätetty (Jumalan valtakunnan/yhteisön/uskon/armon,…) ulkopuolelle:

Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala — mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus — mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? (Room. 8: 31-35)

Tällä en tarkoita Jumalan edessä väärien valintojen ”laillistamista”/puolustamista/selittämistä (pahoittelen: tämän ja seuraavan erottaminen ei ole aina helppoa…), vaan tilannetta, jossa Jumala näkee elämämme tilanteet, motiivit, taistelut, jne. ja, että Hän siinä tilanteessa sanoo: Sitoudun sinuun Pojassani, Jeesuksessa Kristuksessa – Hänen sovintotyönsä tähden.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s