Skip to content

Rauha Jumalan kanssa

Artikkeleissani Uudelleen ajattelua ja Uudelleen ajattelun uudelleen ajattelua olen viitannut siihen, kuinka olen etsinnässäni (erityisesti viimeisimmän seitsemän vuoden aikana) tehnyt melkein täyden ympyrän.

Blogini alkuvaiheilla on aistittavissa voimakasta yliherkkyyttä hengellisyydelle, joka muistutti kokemuksiani raiteiltaan luiskahtaneessa karismaattisuudessa.

Huomaan ajoittain ampuneeni haulikolla tilanteessa, jossa olisi ollut tarpeen käyttää vähän tarkempaa asetta; hauleja on sinkoillut myös sinne, minne ei ehkä olisi pitänyt.

Yksi haulikon suunta oli menestysteologia – ja haulien levintä erittäin laaja… kunnes eräs oklahomalalainen evankelista kirjoitti minulle viisaasti:

— lue Sanasta —

…ja minähän luin…

…ja vähin erin olen tullut jobimaisiin ajatuksiin:

— Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun
vallassasi
eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
sinun toteuttaa.
Sinä kysyit: ”Kuka on tämä,
joka näin peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?”
Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä
asioista, joita en käsitä —
ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun.
Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
Vain korvakuulolta sinut tunsin.
Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.

Jobin kirjaa on paljon lainattu kärsimyksen ongelman äärellä.

Irrallisten kohtien lainaaminen on arveluttavaa - koska kirjan alussa ja lopussa viitataan Jumalan näkökulmaan; siinä välissä kerrotaan Jobin, hänen vaimonsa ja ystäviensä yrityksestä saada mieltä tapahtuneeseen.

Vaikka kokemukseni eivät ole verrattavissa Jobin koettelemuksiin, tunnistan Jobin kirjan tunneskaalan:

  • vetoamisen Jumalaan
  • Jumalan tiukalle vetämisen/haastamisen
  • omaan oikeassaolemiseen/tekoihin vetoamisen

…ja myös toisten ihmisten mielipiteet:

  • jotain sinun on pakko ollut tehdä väärin, kun noin käy,…ja
  • Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta! Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.”

Olen yllättynyt

  • miten ansiosidonnainen kuva itselläni on ollut Jumalasta, vaikka mielestäni olen oppinut tuntemaan armon Jumalan… ja toisaalta
  • miten syvässä nimenomaan meissä suomalaisissa on Jobin ystävän Elifasin kuva Jumalasta, joka lyö ja piiskaa – ja sitten sitoo ja parantaa… (Autz!!!!!)

Tuollaista kuvaa Jumalasta myös minulle tarjottiin vastaukseksi koettelemuksiini.

Opiskellessani Vapaakirkon teologisessa opistossa jäi mieleeni opetus kurista ja siitä, mikä on kreikan kielisen kuri sanan taustalla: haka, jota pitkin lampaita ohjataan oikeaan suuntaan! Paimen voi käyttää sauvaansa ohjatessaan, mutta missään tapauksessa paimenen ei ole järkevää lyödä lampaita syyttä suotta tai huutaa lampaille, jos meinaa vielä joskus saada ne kokoon kutsumalla… Kurin taustalla on tarkoitus, ei mielivalta (toisin kuin Elifasin melkoisen kummallisessa kuvassa Jumalasta!)!

Lue Sanasta -neuvo johti minut toisenlaisen kuvan äärelle. Yksi kirjoitus aiheesta on Rauhan ja menestyksen ajatukset

Yhä syvemmin olen tullut tajuamaan sen, että

Jumalalla tosiaan on hyvät ajatukset omiansa kohtaan. Jopa silloin, jos/kun olemme omaa syytämme joutuneet hankaluuksiin.

Esimerkiksi Psalmin 103 sanoma avautuu ihan uudesta näkökulmasta:

Hän antaa anteeksi kaikki syntini
ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta
ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka

…Oivallinen osoitus siitä, millaisten silmälasien läpi olen aikanaan lukenut Jumalan lupauksia – kun olen ”onnistunut” poimimaan tuosta psalmista irrallisen ajatuksen…

Ei hän iäti meitä syytä,
ei hän ikuisesti pidä vihaa.

…muodossa: No, kyllä hän aikansa syyttää ja pitää vihaa…

Nyt uskallan ajatukselle pistää hanttiin ja sanoa: Eikä syytä, eikä pidä vihaa ANTEEKSIANTAMUKSEN JÄLKEEN!!!

Tavallaan elämässäni on paljon tyhjiä paikkoja, niitä missä on ollut sellaisia asioita, joissa olen töpeksinyt ja joita pyytänyt Herralta anteeksi ja joihin pyytänyt uutta alkua. Sanan mukaan tyhjä paikka on siksi, että tuota anteeksiannettua asiaa EI OLE:

Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,
niin on Herran armo suuri
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meidän syntimme.

Sanan perusteella meillä on Kristuksessa RAUHA Jumalan kanssa – ja se merkitsee, että Jumala ei sodi meitä vastaan eikä millään tavoin tuota meille vahinkoa.

 

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: