Uudelleen ajattelun uudelleen ajattelu

Edellisessä kirjoituksessa kirjoitin:Tämän kokemuksen jälkeen moni asia on pitänyt ajatella uudelleen. Suurin tarve uudelleenajattelulle on ollut raiteiltaan suistuneen hengellisyyden opillisiin korostuksiin

Tämän kokemuksen (viittaan kipeisiin kokemuksiin hengellisessä kentässä) jälkeen moni asia on pitänyt ajatella uudelleen. Suurin tarve uudelleenajattelulle on ollut raiteiltaan suistuneen hengellisyyden opillisiin korostuksiin

DSC_6137

Tuntuu, että uudelleen ajattelukaan ei ole riittävä sana kuvaamaa asiaa. Paremmin sitä kuvaisi uudelleen ajattelun uudelleen ajattelu: Ensin otin satakunta askelta kauas siitä, mikä mielestäni edusti hairahtunutta hengellisyyttä, sitten otin monta askelta lähemmäksi – hahmottaakseni, missä ihmeessä se raja kulkee.

… tai rehellisesti sanoen, en olisi ottanut kovinkaan monta askelta lähemmäksi, jos Jumala ei olisi ollut suorastaan ovelan viisas houkutellakseen – ja melkein pakottaekseen – minua sinne, minne en olisi uskaltautunut.

Olen useaan kertaan kertonut käänteentekevästä kirkkoreissusta, joka vapautti luottamukseni. Seuraavassa kirjoituksessa kertaus käänteentekevään kirkkoreissuun -ja muihinkin samanaikaisin tapahtumiin: https://sourcepublication.net/2013/04/28/blogin-neljassadas/

DSC_6376

Luulin päässeeni perille - mutta matkahan jatkuikin. Ja on jatkunut näihin päiviin saakka. Vähitellen, sietokykyäni kunniottaen Herra näyttää vieneen minut takaisin kipuni lähteille.

Viimeksi tänään,… Kuuntelen mikrofoni takaa virtaavaa elämäni analyysia – ja totean: Nyt puhutaan minulle. Eikä vain puhuta, vaan kosketetaan elämääni: Sen iloja ja suruja, solmu- ja kipukohtiakin – hyvin suoraan.

Eikä minulla ole tarvetta paeta. Olo on niin turvallinen, että voin avautua Herralle ihan semmoisenani. Kukaan ei kysele, haasta, syytä tai kyseenalaista. Rukouspalvelijat pistävät kädet olkapäällen yksi toisensa perään (kolmannen kohdalla lopetin laskemisen) – ja itkun jälkeen viluisen olon jälkeen yksi kiikuttaa huovan peitokseni.

Kahvipöydässä kohtaan menneisyyteni lehtiartikkelissa… juuri sen kipeän ja vääristyneen karismaattisuuden, jonka varjoja ja aiheuttamaa kipua olen juossut pakoon vuosia – ja samalla olen keskellä hoitavaan Pyhän Hengen läsnäoloa. Pitkästä, pitkästä aikaa, sisimmästä virtaa ilo. Kädet kohoavat ylistykseen. Sisimmässä on vapaus.

Moneen, moneen kertaan kuulen toistettavan:

Jonka Poika tekee vapaaksi, on todella vapaa.

Se, mitä olen ounastellut viime vuosien – ja yhä voimistuvasti viime kuukausien ja viikkojen aikana saa vahvistuksen:

Olen kiertänyt melkein täyden ympyrän - löytääksen turvallisen Jumalan/Jeesuksen, joka on sittenkin ollut läsnä elämän melkoisen kummallisissa vaiheissa.

DSC_6315

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s