Markuksen evankeliumin toiseen lukuun tallennettu kertomus halvaantuneesta sinnikkäine ystävineen, jotka eivät pysähtyneet esteisiin, vaan raivasivat ystävälleen tien Jeesuksen luo mahdottomuuksista piittaamatta.

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Mark.2.html

Markuksen tallentama kertomus on kertomus sinnikkäästä välittämisestä ja sinnikkäästä ratkaisun etsinnästä kysymykseen, miten halvaantunut ja Jeesus saataisiin kohtaamaan. He tekivät kaikkensa asian eteen esteistä – tai sovinnaisuuksista – piittaamatta.

Ajoittain – varmasti meille jokaiselle – tulee ”halvaantuneita” hetkiä, jolloin tarvitsemme toisten apua, rukousta, tuuppausta, tien raivausta, rohkaisua Jeesuksen suuntaan. Tilanne voi olla sellainenkin, että kannettavan usko ja toivo on halvaantunut. Hän ei kykene uskomaan tai toivomaan. Silloin sinnikkään uskon ”avut” ovat kultaakin kalliimmat: ne, jotka näkevät tien, ovat valmiit kantamaan kannettavaa ja raivaamaan tien ihan Jeesuksen jalkojen juureen asti.

DSC_3575

Ainoa kuva olkikatosta minulla on elokuiselta Ruotsin lomalta. Bonuksena kuvassa on historian havinaa Ruotsin postilaitoksesta. – Kuva kuitenkin on mielikuvissa riittävän lähellä 2000 vuoden takaisia tapahtumia, sitä mitä on kiivetä katolle ja siirtää olkia syrjään…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s