920. Perin juurin Jumalasta

DSC_5059

Laulujen laulussa vuoropuhelua käyvät mies ja neito. Runomuotoisessa kirjassa on nähty symboliikkaa Kristuksen ja Hänen morsiamensa, seurakunnan välillä.

Laulujen laulun neito pukee pyyntönsä sanoihin:

Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.

Mielenkiintoisesti kohta muistuttaa eilen yhdestä luterilaisissa kirkoissa luetuista teksteistä (tässä tekstistä osa):

Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen. (2. Kor. 1: 21, 22)

Kohta muistuttaa minua siitä, miten perin juurin usko on Jumalasta lähtöisin. Hän on tehnyt asian alusta loppuun. Meille on jäänyt tehtävä ottaa vastaan.

Sunnuntain evankeliumitekstit lähestyvät uskoa ja epäuskoa eri näkökulmista. Näistä rouheita seuraavissa kirjoituksissani (jos Herra suo).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s