898. Kirkastuva kirkkaus

Aamulla ajelin työmatkaani. Kuurainen ja nousevan auringon kultaama maisema oli vaikuttava näky. Pysähdyin hetkeksi tienvarteen ja yritin kuvata näkemääni.

”Tästä se alamäki alkaa”

niukin naukin yli 40 vuotta oleva tuttavani totesi syntymäpäivänään.

Raamatun kuva vanhenemisesta on paljon toiveikkaampi:

Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.

Raamatun kuva vanhenemisesta ei ole nouseva ja laskeva käyrä, vaan yksinomaan nouseva käyrä. Paavali tarkentaa:

”Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä”. (2. Kor. 4: 16)

Jumalan kanssa olemme uudistuvan voiman lähteillä. Meidän ulkoiselle ihmiselle käy köpsäkästi. Sen sijaan sisäisen ihmisen laita on toinen: se uudistuu päivä päivältä ja kerran näkee kirkkauden ja elää ikuisuutta Jumalan tunnettavassa läsnäolossa.

”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.” (1. Kor 13: 12)

Parempi on edessä päin!

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s