897. Terveen (uskon)yhteisön tunnusmerkkejä – Osa 3 – Aidosti antelias

Radikaali Jeesus

Jeesus antoi hyvin radikaalin tehtävänannon opetuslapsilleen lähettäessään heidät julistamaan evankeliumia:

”–julistakaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’ Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.
”Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa. Työmies on ruokansa ansainnut.”

Tehtävänannon mukaisesti heidän ei tullut ottaa vastaan rahaa parantamis- tai vapauttamistoiminnastaan. Siitä huolimatta, että heillä ei ollut mukanaan kultaa, hopeaa, tms. eikä ylimääräisiä vaatteita, Jeesus lupasi heille huolenpidon. Jumalan valtakunnan työntekijästä pidettäisiin huolta.

Ajoittain käsky on kääntynyt päälaelleen. Esimerkiksi minulle tulee ainakin kerran viikossa sähköpostiin ”profetia”, johon liittyy ajatus siitä, että minun tulisi kylvää siemen uskossa ja ottaa sillä tavoin vastaan profetian täyttymys. Melkein päivittäin tulee sähköpostiin vetoomus, jonka mukaan pitäisi lähettää rukouspyyntö ja tietty rahasumma, jotta asian puolesta rukoiltaisiin.

Lahja edellä

Työmies on ruokansa ansainnut. – Jumalalla on konstit hoitaa huoltopuoli, kun Hänen omansa tekevät oman osansa.

Kesällä luin tarinan Yhdysvalloista, eteläkorealaisten liikemiesten perustamasta seurakunnasta. He lähtivät liikkeelle lahja edellä.

Tarinan on kertonut yksi seurakunnan perustajista (nimitettäköön häntä nyt Kimiksi, kun en nimeä valitettavasti muista), Kim. Kim kokosi neljä perheenisää ja kertoi, että on saanut sydämelleen perustaa alueelle seurakunnan.

”Ai millä rahalla? Eihän meillä ole budjettia – ja nyt on syyskuu. Meidän pitää tehdä budjetti, kerätä rahaa ja aloittaa tammikuussa.”

Eräs perheenisä ihmetteli.

”Eikä meillä ole vielä edes toimitiloja eikä markkinointibudjettia.”

Toinen säesti.

Kun Kim kertoi visiostaan, että seurakunta aloitettaisiin palkkaamalla lähetystyöntekijä, joutuivat muut täysin ymmälleen.

”Kyllä me voimme perustaa seurakunnan. Kyllä me voimme palkata lähetystyöntekijän. Kunhan jokainen maksaa tuloistaan kymmenykset. Summalla me saamme toimitilatkin vuokrattua. Olen laskenut sen.”

Pienen pohdinnan jälkeen suunnitelma päätettiin toteuttaa. Seurakunta lähti liikkeelle lahja edellä ja kasvoi hurjaa vauhtia ja hurjankokoiseksi. Myöhemmin he pystyivät/joutuivat palkkaamaan (muistaakseni) neljä kokoaikaista työntekijää hoitamaan seurakuntaa, koska oman toimen ohessa se ei enää onnistunut.

Miksikö? Siihen vastasi kasvavia seurakuntia tutkinut P.C. Wagner:

”Seurakunta suuntautui ulospäin. Ja se teki Jeesuksen antamaa tehtävää.”

Rehellisyyden siunaus

Uskon tässä myös rehellisyyden tuomaan siunaukseen. He toimivat maallisen lain pykälien mukaan.

Minua väistämättä hämäävät ja härnäävät (usein ulkomailta tulevat) rahankeräyspyynnöt. Olen vastannut heille seuraavasti: Voimme yhdessä rukoilla heidän tarpeidensa täyttymistä. Yksityishenkilönä voimme lahjoittaa rahaa, minne haluamme, mutta kenelläkään ei ole Suomessa oikeutta ilman suomalaista rahankeräyslupaa pyytää lahjoitusta s-postilla, sosiaalisessa mediassa, tms. Siksi esimerkiksi fb-sivultani poistan välittömästi rahankeruuviestit ja pyydän niitä jakavia kunnioittamaan Suomen lakia. Jumala on voimallinen antamaan heille varoja maista, joissa rahankeräys on vähemmän säädeltyä kuin Suomessa (verrokkina vaikkapa Ruotsi, jossa likimain jokainen voi laittaa keräyksen pystyyn). Suomessa toimin täkäläisen lain edellyttämällä tavalla, osallistun rahankeräyksiin vain luotetun yhdistyksen tai yhteisön kautta, jolla on tarvittavat luvat kunnossa. Ennemmin tai myöhemmin rahankäyttö tutkitaan ja siinä selviää rahojen todellinen käyttötarkoitus. Se on tarpeen selvittää joskus myös kohdemaassa Tavoitteena on estää väärinkäytökset.

Sydäntä särki tilanne, jossa ruandalainen kristitty rahan sijasta pyysi Raamattuja oppilailleen heidän äidinkielellään. Löysin ”Ministryn”, joka kertoi tekevänsä lähetystyötä Ruandassa. Kun otin ”Ministryyn” yhteyttä, se ei ollut ilmoittamassaan paikassa. Raamattuja heillä oli; minun olisi pitänyt maksaa niiden rahti. Olisin maksanut yksityishenkilönä 50 Raamatun rahdin Ruandaan. Tarvittavia tietoja kyseltyäni koko ”Ministrystä” ei ole kuulunut mitään. Todennäköistä, että ”Ministryllä” ei ollut asiat sillä mallilla kuin heidän sivunsa antoivat ymmärtää. Suomalainen, tiukka, lakimme ainakin yrittää estää tuommoiset.

Olen useaan kertaan kuullut selityksen, jonka mukaan Jumala varjelee omansa tilanteessa, jossa kerätään rahaa hyvään tarkoitukseen. Selityksen olen kuullut sekä suomalaisilta että ulkomaisilta kristityiltä. Mielipiteeni on, että Jumala auttaa meitä löytämään laillisen keinon lahjoittamiseen.

”Viisaat kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset”

Sanoi Jeesus.

Mieluusti varmistun myös siitä, että tiedän, mihin varat käytetään loppukohteessa. Mieluusti tukisin evankeliumin julistamista ja vähempiosaisten auttamista kuin jonkun luksuslukaalin tai muuten yliäveriään elämäntavan ylläpitämistä. Niin kauan kuin maailmassa on epätasa-arvo perusasioiden (ruoka, vesi, vaatteet, jne.) kanssa, yliäveriäisyys on erittäin typerää, itsekästä – jopa tuomittavaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s