887. Voitelua vai röyhkeyttä?

Nelivetoauto tai -traktori on siitä veikeä peli, että sillä pääsee pahasta paikasta ja sillä pääsee pahaan paikkaan. Jos sen kanssa on liian rohkea, on niin pääsemättömässä paikassa, että ei pääse omin avuin pois.

Tällaisen poispääsemättömään paikkaan onnistuin taannoin ajautumaan silkkaa vilpittömyyttäni. Halusin vilpittömästi olla kuuliainen Jumalalle. Uskoin ja uskottelin – itselleni ja muille – että Herra on valinnoissani mukana. Kuin oikean auton tai traktorin tapaan upahtamista välttäessäni lisäsin kaasua, jotta pääsen eteenpäin sillä seurauksella, että en päässyt eteen en taakse.

Tuossa vaiheessa en oikein edes jaksanut unelmoida tielle pääsemisestä – siitä, että Jumala jotenkin ohjaisi minut takaisin tielle ja kutsumukseen, josta tajusin poikenneeni todella kauas.

Alleviivaan vielä kerran: Tein kaiken vilpittömyyttäni.

Tänään automatkalla kotikonnuiltani oli aikaa lukea. Luin 90-luvun puolivälistä peräisin olevaa Ken Gottin kirjaa Anointing or Annoying (Voitelu vai röyhkeys?). Ajattelemaan pistävä kirja monin tavoin.

Kirjassa Gott lainaa raamatunkohtaa, jonka olen monta kertaa kuullut:

Kapinointi on noituuden vertainen synti (tai vanhempi käännöksemme: tottelemattomuus on taikuuden syntiä) 1 Kun 15: 23

Olen kuullut opetusta kapinallisesta sydämestä, jne. nimenomaan viitaten kapinallisuuteen auktoriteettia kohtaan.

Kun Gottin kirjan sivuilla pysähdyin lukemaan kohtaa asiayhteydessään, havahduin: Hyvänen aika! Tuo erilleen riipaistu raamatunkohtahan on itse asiassa varoittava esimerkki siitä, mitä seuraa siitä, jos ihminen luulee tekevänsä Jumalan tahtoa eikä tee (vaan on itse asiassa tottelematon). Koko  luvun voit lukea linkistä:

http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Sam.15.html

Saulin ongelma oli se, että hän selkeän Jumalan puheen äärellä alkoi järkeilemään, että ei kun minä teen vähän toisella tavalla… otan parhaat saaliista ja vihin tuhon omaksi pelkästään sekundan; uhraan parhaasta saaliista osan Jumalalle.

Tässa on tausta seuraaville jakeille:

Kumpi on Herralle mieleen,
uhrit vai kuuliaisuus?
Kuuliaisuus on parempi kuin uhri,
totteleminen parempi kuin oinasten rasva.
Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat. Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.

Jumalan sanan edessä ei auttanut selittely. Tottelemattomuus oli yhtä vakava asia kuin olisi harrastanut noituutta. Saulin röyhkeys oli verrattava epäjumalanpalvelukseen.

Tässä ei ollut tottelemattomuuden koko kuva. Saul vei tottelemattomuuteen 210 000 sotilastaan yhtä lailla!  Samuelin voitelema kuningas vei johtamansa joukon harhaan ja Jumala veti hänet profeettansa kautta asiasta tilille.

Gottin kirjan yksi pääteema on se, että aito Jumalan voitelu vie kuuliaisuuteen Jumalaa ja Hänen Sanaansa ja myös eri kautta saatua henkilökohtaista johdatusta kohtaan (joka koskaan ei ole ristiriidassa Sanan tai Jumalan olemuksen kanssa!). Tässä asiassa olemme tietyllä tavalla yksin Jumalan edessä. Saul oli vastuullinen. Niin oli jokainen hänen sotajoukossaan yksilöinä.

Niin aikanaan olin itsekin, vaikka yhdessä vaiheessa tunnustan olleeni jossain määrin katkera sen vuoksi, että em. auktoriteettiopetus oli syynä nelivedolla mutelikkoon -seikkailuuni. Yksinkertaisesti en tullut ajatelleeksi, että voideltuna itseään pitävä auktoriteetti voisi olla itse pielessä.

Jälkikäteen tajusin, että jos olisin kuunnellut enemmän Sanaa ja myös Jumalan itselleni antamaa johdatusta, en välttämättä olisi liannut käsiäni sellaiseen, mihin likasin. Voitelun sijaan ajoittain olin röyhkeä.

Jälkikäteen voin kiittää Jumalaa siitä, että Hän on armollinen. Kun tajusin tilani, Hän oli valmis kanssani tekemään kaikkensa, että pääsin tielle. Luonnollisesti seikkailulla oli seurauksensa. Olen hukannut mojovasti aikaa sekä hateloon ajaessani että tilannetta pohtiessani. En ehkä päätynyt ihan siihen paikkaan, mihin alunperin olisi tarkoitus ollut, mutta uralle pääsin kuitenkin.

Mutelikossa möyriessään on ajopeli ja ajajakin yleensä ryvettynyt. Armoa on se, että Herra saa ryvettyneen putipuhtaaksi – niin puhtaaksi, että ryvettyneisyydestä ei jää jälkeäkään.

Kokemus toivottavasti on opettanut hippusen nöyryyttä, että voitelun äärellä malttaa kysyä: Mitä, Sinä, Jumala tämän asian äärellä meinaat? Puhuthan, johdatathan, että en enää päädy mutelikkoon mylläämään.

Eikä vain itsekkäästi itseä ajatellen, vaan niitä, jotka kirjoituksia lukevat, puheita kuuntelevat. Sillä jota seurataan on tässä iso vastuu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s