884. Kun laatu korvaa määrän

Heräsin aamulla ihan hassuun uneen. Tiedämme jokainen, miten tosi uni on, kun siihen herää. Niin oli tämäkin: Unessa olin graniittiportaiden alapäässä. Ilmeisesti pyrkimässä ylöspäin.

Tuijotin jalkoihini. Portailla lainehti vettä. Kirkkainta ikinä näkemääni.

Pikkuisen olin pettynyt. Olisin toivonut vettä olevan enemmän. – Mutta vesi oli niin kertakaikkisen kirkasta, että se tuntui korvaavan sen, että se ei ollut mikään valtoimenaan soljuva virta.

Kiireisen työpäivän keskellä olen muutaman kerran palannut automatkoilla uneen – ihmetellen. Ehkä uni ei olekaan niin hassu: Silloin, kun tämänsorttisen unen näen – sen olen matkan varrella oppinut – sillä on jotain sanottavaa.

Voisiko olla niin, että olen varovaisesti ottamassa askeleita oikeaan suuntaan? Olenko uuden kynnyksellä?

Korvaako siunauksen määrän sen laatu, se että se on aitoa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s