873. Päästä irti

873. Päästä irti

Kun eilen törmäsin Joyce Meyerin tarinaan, luin myös muuta hänen tekstiään. Meyeriä on arvostelty ääripositiivisesta ja kevyestä evankeliumista. Joidenkin villat julistus saa oikein kunnolla pystyyn. Yksi korostus tulee esiin niistä kirjoituksista, mitä luin, korostus, joka on paikallaan!

Anna menneisyytesi viimein olla ja kävele eteenpäin!

Minulta kesti vuosia tajuta tuo. Junnasin vuositolkkuja turhan päiten paikallani harmitellen aika päiviä aiemmin tekemiäni valintoja, niiden syitä ja seurauksia, askeleita, jotka ovat johtaneet toiseen ja kolmanteen askeleeseen väärään suuntaan, myös ratkaisuihin, joita ei ollut mahdollista pyörtää, virheisiin, joita ei saanut tekemättömiksi.

Jos lopetat menettämäsi pohtimisen ja sen pohtimisen, mitä et ole ja sen kuinka sinua on kohdeltu menneisyydessä ja asetan mielesi Hänen näkyynsä sinun tulevaisuudestasi, Jumala vie sinut Luvattuun maahasi. Ensin sinun kuitenkin on päästettävä irti siitä, mikä on takana.

Hengellisesti ajateltuna mainio vihollisen konsti pysäyttää sinut ja minut on se, että se ensin saattaa meidät tilanteeseen, jossa olemme sotkeneet elämämme ja sitten kiinnittää huomion siihen, ettei tilanteesta ole (mukamas) ulospääsyä ja jos ulospääsyn löydämme syyttää vääristä valinnoista.

Daavidin rehellinen rukous tuli mieleeni näitä rivejä kirjoittaessani:

Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua! Ps. 25: 7

Daavid rukoilee armoa tilanteeseen, joka on tapahtunut aika päiviä sitten, tilanteeseen, jossa hänen harkintansa on pettänyt, tilanteeseen, jota ei saa tekemättömäksi. – Jumalan armo koskettaa myös tuollaisia asioita! Jumalan armo kuuluu ennen muuta Hänen omalleen!

Artikkelin kuva on puhutteleva. Siinä on risti minun ja kaiken muun välissä. Niin on sinunkin elämässäsi.

DSC_6160

Vastaa