Uskon aika

Karismaattisuuden liepeillä olen törmännyt opetukseen uskon/Hengen uusista tasoista. Tuo nimenomainen opetus antaa ymmärtää, että kuljemme kohti entistä suurempia kokemuksia, valtavampia ihmeitä, jne. Näinkin voi olla, en väitä, jonkun kohdalla. Tuosta kokemuksesta ei mielestäni pidä tehdä toisille standardia – enempää kuin jota kuta toista koskevasta Jumalan puheestakaan.

Joskus eteenpäin meno ja kasvu uskossa näkyy päinvastoin: Tilanteina, joissa valtaisat tunnekuohut ja valtavat ilmestyksen loistavat poissaolollaan; on kuljettava aiemmin annettujen lupausten varassa.

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. (Hepr. 11: 1)

Asian äärellä kannattaa lukea koko luku: http://www.evl.fi/raamattu/1992/Hepr.11.html

Lupauksiin liittyy odotusaika –  niin kuin lapsen syntymään. Odottavaa äitiä pitäisimme järjettömänä, jos hän raskaana ollessaan epäilisi, syntyykö lapsi tosiaan tietyn kuukausimäärän tai viikkomäärän jälkeen. Totta kai syntyy, jos kaikki muuten menee normaalisti. Jos mikään ei perustavanlaatuisesti ole mennyt pieleen, jokainen ihmislapsi syntyy noin 9 kuukauden kuluttua. Tässä ei ole kysymys tunteista, vaan tosiasiasta. Odottava äiti voi olla pahoinvoima, mieliala voi ailahdella, jne. – mutta hän odottaa lasta.

Samaan tapaan Jumalan lupaustenkin kanssa: Kun Jumala on jotain luvannut, meidän ei tulisi hamuta yhä uutta ja uutta vakuutusta siitä asiasta. (Kokemuksesta: Jumala on armollinen ja Hän niitä antaa matkan varrella, jotta emme väsy… 🙂 )

Loppukesästä luin kirjan nimeltä Crossing Over – Ylitys. Siinä kirjoittaja toi mielenkiintoisen  – ja minulle uuden – näkökulman Joosuan ja israelilaisten elämään: Mooseksen aikana Jumala johdatti kansaa pilven ja tulen patsaana; Joosuan aikana kansa kulki Jumalan lupauksen varassa.

…Toisin sanoen: Matkalla lupaukseen kansa koki ihmeellistä johdatusta ja H-hetkellä oli läsnä ”pelkkä” lupaus ja kehotus…: Pappien piti astua jalat veteen ja Jordanin vesi antaisi tilaa kansan käydä ylitse. Kansan oli käytävä ylitse ja otettava Luvattu maa omakseen. Jumala lupasi olla heidän kanssaan tuossa hetkessä aivan niinkuin Mooseksen aikana – mutta hieman eri tavalla… (ihmeelliset ilmestykset olivat poissa, piti vain uskoa ja edetä)

Crossing Over -kirjan kirjoittaja löysi asetelmasta kuvan siitä, kuinka uskon elämässämme eteneminen voi viedä tilanteeseen, jossa ei tunnu miltään tai näy mitään. Tämä ei ole merkki siitä, että olemme tyystin suistuneet tien sivuun. Päin vastoin. On aika edetä uuteen Jumalaan luottaen ja ottaa uskossa vastaan Hänen lupaamansa poikkeamatta oikealle tai vasemmalle (silloin – ihan niinkin Mooses tai Aabraham – mutkistamme tilanteita!).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s