Skip to content

Nimettömän uusi identiteetti

 

Melkoisen hurjaa 43-vuotiaana tajuta se, mikä on alitajuisesti ohjannut elämääni – myös vääriin ratkaisuihin:

Koska en ole mitään, en voi pyrkiä pidemmälle. Tämä on varjostanut niin tavoitteita elämälle yleensä kuin hengellistä elämääkin.

Jotkut elämäni tilanteet ovat olleet omiaan vahvistamaan tätä. Olen (alitajuisesti) ajautunut alistaviin ihmissuhteisiin – ja myös seurakunnallisiin kuvioihin, joissa samat mekanismit ovat hallinneet. Mieluusti olen antanut periksi, niiannut ja poistunut takavasemmalle – js toistanut kuviota uudelleen ja uudelleen.

En ole mitään…? Vai olenko sittenkin?

Kysymykset ovat saanet minut hämmentymään. Olen jo tätä opetellut hyvin yksinkertaisissakin asiossa, kuten vaikkapa istumaan koko tuolilla  … tai kävelemään suoraselkäisesti lattian poikki korkokengät jalassa (kuten eräs rikkinäisyyteni ja arkuuteni havainnut minut haastoi tekemään…)

Vähitellen avautuu ymmärrys: Hei , minähän en olekaan nimetön tai nimellisesti nimetty, vaan minä olen minä, Paul(iin)a.

Jumalankin nimeltä kutsuma. Äärettömän arvokas. Hänen kätensä ihoon piirretty. Hänen Poikansa lunastama.

Voit nimeni paikalle sovittaa oman nimesi.

Koko tarinan voit lukea blogista Eheytymisen Polkuja.

faith-in-wor_syksy

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: